Latauspituuden määrittäminen

Koheltaja

Well-known member
Jatketaan seuraavalla kysymyksellä ettei keskustelu vallan kuoleennu :wink:

Miten määrittelette luodin latauspituuden? Mikä on vaikutus käyntiin jos luoti on selkeästi irti rihloista, kevyessä rihlakosketuksessa tai selkeästi kiinni rihloissa? Kuinka paljon luodin asetuspituus vaikuttaa käyntiin?
 
Latauspituuden määrityskeinoja on monenlaisia. Yksinkertaisin on istuttaa luoti "löysähköön" hylsyyn siten, että se on huomattavasti pidemmällä kuin rihlakosketus vaatii. Painetaan yhdistelmä pultilla patruunapesään ja voimakas rihlakosketus löytyy tästä pituudesta. (Luodin täytyy olla kuitenkin sen verran kiinni, että se tulee hylsyn mukana pois patruunapesästä).
Seuraavaksi lyhennetään "patruunaa" hieman, mustataan luoti tussilla ja yhdistelmä jälleen pesään. Luodissa näkyvät nyt rihlapalkkien jäljet selvästi. Paras aloituspituus luodin asetussyvyyden määritykselle on suurin piirtein silloin kun rihlapalkkien jäljet ovat neliömäiset. Siis pituus ja leveys ovat saman suuruiset.

Tämän jälkeen odotellaan hyvää testauskeliä ja kun tulee sellainen hetki ettei tuuli tuiverra, eikä kangastus kuljettele taulua laidasta laitaan, niin viivana radalle latausvälineet ja ase mukana. Ladataan esim 3 - 5 patruunaa aikaisemmin hyväksi todetulla latauksella ja äsken määritellyllä latauspituudella. Ammutaan kasa ja todetaan tulos. Tuskin se ensimmäinen latinki on huippu, mutta tästä lähdetään muuttamaan ruutipanosta esim suuremmaksi ja ammutaan taas kasaa. Kun löytyy se ruutipanos, jolla saadaan pienin kasa ( on syytä varmistaa parilla lisäkasalla) aletaan hienosäätää latauspituutta. Todella vähän kerrallaan, sillä muutokset latauspituudessa vaikuttavat todella nopeasti. Kun löytyy paras käynti, asetetaan luodinasetusholkki pysyvästi tähän asentoon ja mitataan tarkasti patruunan pituus.

Nyt jos sinniä löytyy voidaan vielä etsiä ruutipanosta hienosäätämällä se kaikkein paras käynti, jolla kisoja voitetaan (tai sitten ei, kuten meikäläiselle tuppaa käymään).

Itse olen käyttänyt luodin asetuspituuden määrityksessä ja mittauksessa Stoney Pointin Chamber-All toolia ja saman firman bullet Comparatoria. Ne ovat varsin käyttökelpoisia, nopeita ja tarkkoja. Varsinkin jos käyttää omassa patruunapesässä ammuttua hylsyä.

Se millä latauspituudella ase toimii, ts. onko luoti rihlassa kiinni tai irti rihloista, on usein piippukohtainen, eikä sitä saa selville kuin kokeilemalla. Samoin eri luodit vaativat erilaisen asetuksen toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilökohtaisesti olen todennut, että hyvin usein paras käynti on silloin kun luoti kevyesti koskettaa rihloja. Joskus luodin joutuu jättämään aavistuksen verran irti rihlasta, mutta testaus kertoo kulloisenkin tilanteen. Onhan niitä sellaisiakin tapauksia, että luodilla voi olla jopa useiden millien vapaalento ennen rihlakosketusta ja silti käynti on mahtava.

Latauspituuden määritys on syytä tehdä muutaman sadan laukauksen jälkeen, sillä ylimenolla on taipumus työntyä hitaasti eteenpäin, varsinkin hyvin "kuumilla" latauksilla. Voimakkaat puhdistusmenetelmät vielä nopeuttavat tätä ilmiötä.

En tiedä, onko käyttämäni menetelmä lähelläkään oikeaa, mutta noin olen vuosien varrella homman tottunut hoitamaan ja kyllä sillä on aina silloin tällöin saanut jonkinmoisen kasankin aikaiseksi :p :p
 
Tumpelo tuossa antoi hyvän perusmenetelmän ainekset latauspituudelle, mutta itse käytän hieman muunlaista menetelmää, koska teen piipun pesitykset itse kotona omilla koneilla ja kalvaimilla.

Tätä voi soveltaa helposti kun seuraavan uuden piipun laitattaa kivääriinsä.

Yleensä piippuaihiosta, josta uusi piippu tehdään täytyy katkaista jonkinlaiset pätkät pois molemmista päistä.

Nämä täytyy sepän säilyttää "luodinasetuspituustulkin" tekoa varten.

Kun piippu on pesitetty, niin tämän jälkeen tehdään toisesta piipun pätkästä samalla kalvaimella lyhyt pesitys ( hylsyn hartiakulmaan saakka ) jolloin saadaan tarkka mittaus ja "näpeissä tunnusteltava "
työkalu luodin asetuspituuden mittaamiselle.

Minulla homma alkaa siten, että etsin ko. työkalua hyväksi käyttäen sellaisen luodinasetussyvyyden, että kun pyöritän ko pesässä ammuttua TYHJÄÄ luoditettua hylsyä holkissa hartiaa yhteen painaen ,niin saan luodin juuri ja juuri "raapaisemaan " ylimenokartioon, jolloin se jättää luotiin ohuen viivan. Tästä aloitan sopivan ruutimäärän ja nallin etsinnän
ko. piipulle.

Tässä on se etu, että holkkia on helppo käyttä myöhemmin mitta / tunnustelutyökaluna jos on täytynyt latausholkin asetuksia myöhemmin muuttaa, tai ne on jostakin syystä muuttuneet. Ylimenokartion kuluminen tietysti täytyy huomioida myohemmin.

Omissa viritelmissäni tämä on minulla toiminut hyvin ja parhaat "latauspituudet on olleet hyvin lähellä tätä aloituskohtaa ja tämä on tietysti säästänyt piipun kisaikää.

Joitakin kohtuullisia kasoja olen tätä menetelmää käyttäen saanut aikaiseksi, koska ei tarvitse "arpoa " että pysyiköhän se luoti nyt painettaessa ja ulosvedettäessä paikallaan. :shock: :shock: :shock:
 
Hyviä keinoja molemmat, varsinkin Juhan käyttämä mittaustapa. Itse ole käyttänyt tätä Tumpelon mainitsemaa luoti ammuttuun/rutattuun hylsynkaulaan ja lukko kiinni/auki. Tästä mitasta olen lyhentänyt kokonaispituutta noin 0,2-0,3mm ja siitä sitten lähtenyt liikkeelle.

Pitääkin tehdä Juhan mainitsema mittaustyökalu tulevaan torrakkoon...

Joillain erittäin hidasruutisilla latauksilla (300LM/24N41) on pitänyt luoti ladata selkeästi rihloihin kiinni että on saanut lähtönopeushajonnan kuriin ja samalla käyntiä parannettua, tämä on huomattu varsinkin viileässä kelissä.
 
Toisin sanoen se on kevyt rihla kosketus, eikö näin Juha?(Juhalla aikast hyvä peli tähän juttuun)

Tätä systeemiä olen käyttänyt.

Samalla tavalla kuin Tumpelo luon lataus pituuden, paitsi tuohon hylsyyn käytän supistus litkua hylsyn kaulan sisäpinnalle ja luodin pinnalle jotta luoti menisi kevyesti hylsyyn ja ei tartu rihlaan, tai liiku ulos otettaessa, sitten kuulan syvyys säädin löysälle ja hylsy/luoti ylös ja sit säätö tiukalle ja siinä.Tuota tussia olen taas käyttänyt hylsyn ja luodin rajalle jotta näkee liikkuuko koe latausten luodit kun niitä vetää pari kertaa pihalle.

Eivät ole kuulat jääneet piippuun, kuten joskus jäi ja ase purkuun ja kuumalla käsi suihkulla (täsmä ase) ruudit veke lippaasta ja suluista ja muusta mukavasta. (ase öljyä seassa)
 
Koheltajalle:
enpä usko, että keskustelu tästä tyrehtyy. Monet nimimiehet puuttuu vielä palstoilta kokonaan. Monille tämä on myös ihan uutta touhua, mutta jahka tästä kevät etenee, niin alkaa huru-ukot kömpiä piiloistaan. :lol:

Kaikki menetelmät varmasti ihan OK. Itse olen käyttänyt myös tuota - luoti kevyesti hylsyyn, pesään ja varovasti ulos - systeemiä. Siitä sitten lähdetään testailemaan ja tavallisesti alaspäin.

Asiani on kylläkin seuraavanlainen:
6 PPC:ssä tuntuu aina toimivan tuo kevyt rihlakosketus, ainakin minulla.
Mutta nyt useamman .30-kaliiperisen kohdalla olen ollut havaitsevinani seuraavaa:
pesästä tai pesittäjästä riippumatta luodit alle 155 grain tuntuvat poikkeuksetta tykkäävän olla kauempana rihloista, puolikin milliä. Selkeästi parempi käynti löytyy näin. Kuitenkin esim. painoluokka 168 grain ja siitä ylös tuntuu käynti löytyvän rihlakosketuksesta.

Hourailenko jo vai onko muilla minkälaisia kokemuksia ????
 
Omat kokemukseni 6 ja 22PPC:stä...

Ruuti Vihtavuori N133, Norma 201 = rihlakosketus
Ruuti Vihatvuori N130, Norma 200 = irti rihloista.

Kal .30...

Nossler 155 pitää olla irti rihloista
 
Ketkä kaikki tuo Noslerin J4 155gr suomeen, muutkin kuin tuo midway-suomi.
Joku varmasti tuo halvemmalla vai saako Stokiksesta halvemmalla ja mistä.
 
No voi kiitos ku en sieltä älynny kattoa.(sama nuppi kesät talvet.)

Midway kinus samasta 38€+ posti ennakko.

Mutta kun työ keikka siitä läheltä menee niin haempa reppuun ja testaan.
 
Back
Ylös