EM ja World Cup Slovenia 2-10.8.2017 BR Pistelajit

[Tunajussi]

Slovenia Maribor 9.8. BR pistelajit pienoiskivääri RF LV 3x25 laukausta.

Keskiviikkona ammuttiin pienoiskiväärin RF LV viimeinen kortti. Suomalaisten suurin mitalirohmu oli junioreiden Aappo Korpi. Korpi saalisti junioreiden EM- ja World Cup kultaa.

Aappo Korpi ylsi EM hopealla yleisessä sarjassa, näyttäen ammunnan mallia monelle vanhalle tekijälle. Tomi Korpi täydensi menesti menestystä EM pronssilla.

Aappo Korpi siivitti ammunnallaan Suomen joukkueen yhdessä Tapani Nousiaisen ja Tomi Korven kanssa EM kultaan ja World Cup hopealle.

Päivän päätteeksi ammuttiin RF HV pienoiskiväärin ensimmäinen kortti, joka ammutaan päätökseen torstaina kisojen viimeisenä kilpailupäivänä.

World Cup mitalistit

EM joukkuemitalistit

EM juniorimitalistit

World Cup juniorimitalistit

EM yleinen sarja mitalistit

[mpikkara]

No huh huh. Olette Kyllä Kovia!

[Tunajussi]

Maribor Slovenia 10.8.2017 BR pistelajit RF HV 50m 3x25 laukausta

Viimeinen ammuntapäivä ja viimeinen ammuntalaji täydensivät Suomalaisten mitalitiliä. Aappo Korpi ampui junioreiden EM pronssille.
Aiempien lajien menestyjien taistellessa mm. teknisten ongelmien kanssa, takaa nousi hienosti parhaana Suomalaisena Jyrki Muotio EM sarjassa 12:sta sijalle.

Viimeinen ammuntapäivä ammuttiin parin viileämmän päivän jälkeen taas yli kolmenkympin helteessä ja erittäin kosteissa olosuhteissa. Tuuliolosuhteet olivat vaihtelevan puuskaiset aiempien päivien mukaan.

EM juniorimitalistit

----------------------------------------------------

Maribor Slovenia BR Pistelajit 2-10.8. 2017 yhteenveto.

Kilpailu meni kokonaisuutena Suomen kymmenen hengen tiimiltä erittäin hyvin, jokainen kilpailutiimin jäsen kantoi kotiin vähintään yhden kultaisen mitalin, osan saalistaessa useimpia. Kilpailu oli rankka jopa fyysisesti erittäin lämpimän ja kostean kelin takia. Oletusarvoisesti heikoin laji, ilmakivääri meni loistavasti. AR LV joukkuekilpailussa kaikki Suomen kolme joukkuetta olivat kuuden parhaan joukossa (EM). AR LV EM yksilökilpailussa saavutettiin viisi ensimmäistä sijaa ja World Cupissa kolmoisvoitto.

EM mitalit yksilötasolla:
Kultaa 6 kpl, Hopeaa 3 kpl, Pronssia 4 kpl

EM mitalit joukkuetasolla:
Kultaa 4 kpl, Pronssia 2 kpl

World Cup mitalit yksilötasolla:
Kultaa 4 kpl, Hopeaa 2 kpl, Pronssia 2 kpl

World Cup mitalit joukkuetasolla:
Kultaa 1 kpl, Hopeaa 1 kpl, Pronssia 2 kpl

EM Aggregaatti mitalit:
Kultaa 1 kpl, Hopeaa 2 kpl, Pronssia 1 kpl

World Cup Aggregaatti mitalit:
Hopeaa 1 kpl

Kaikki mitalit yhteensä (jaossa yhteensä 36 + 36 + 36 mitalia)
Kultaa 16 kpl
Hopeaa 9 kpl
Pronssia 11 kpl

Kilpailujen pääsponsori Lapua sponsoroi kisoja jakamalla ammuksia palkintosijojen perusteella.

Palkintosijat ja mitalien värit olivat monesti pienistä asioista kiinni.
Ilmakiväärin AR LV World Cup kolmas sija voitettiin tasapisteissä ensimmäisen taulun kahta ruutua myöhäisemmällä ”First Miss” laukauksella.
Ilmakiväärin AR HV EM kolmas sija hävittiin tasapisteissä huonommalla ensimmäisellä taululla.
Ilmakiväärin EM joukkuekulta ja World Cup joukkuepronssi voitettiin tasapisteissä suuremmalla napakymppimäärällä.
Pienoiskiväärin World Cup RF LV joukkuekulta hävittiin tasapisteissä joukkueiden ensimmäisten ampujien huonomman taulun perusteella.

Kaikki tulokset löytyvät tuolta:
http://www.benchrest.si/results/
Tuloslistoja selatessa sekaannusta aiheuttaa osan Euroopan joukkueiden kuuluminen pelkästään World Cup sarjaan. Esim. Italiassa on kaksi liittoa, joista toinen kuuluu vain EM- (ITA_BR) ja toinen World Cup sarjaan (ITA_UITS). Suomi on jäsenenä kummassakin järjestössä ERABSF ja WRABSF.

Kaikki kilpailijat ja maat, 27 maata ja 237 ilmoittautunutta kilpailijaa. Kisojen nuorimman ja vanhimman ikäero oli n. 80 vuotta!!!:
http://www.benchrest.si/competitors/

Kisajärjestäjän ottamia kuvia:
http://www.benchrest.si/gallery/

Viimeisen lajin palkintojenjaon jälkeen luontoäiti näytti nurjemman puolensa. Eteläistä Eurooppaa piinannut helleaalto Lucifer kulminoitui Mariborin alueella sellaiseksi myrskyksi, jota ei oltu miesmuistiin nähty. Tuuli repi katoista peltejä, puut kaatuilivat kaduille ja kananmunan kokoiset rakeet tekivät autojen pelteihin omat jälkensä. Myrskyn aikana lämpötila laski hetkessä n. 15 astetta. Autossa matkalla hotellille ei vieruskaverin kanssa voinut keskustella pahimpana hetkenä kuin huutamalla. Tämä oli luultavasti se matka, jolla ampujat eniten jännittivät.

Seuraavat pistelajien isot kilpailut ovat Etelä Afrikan Pretoriassa 2019 järjestettävät MM kilpailut. Heidän puolestaan annettiin jo takuut, että radanrakennustalkoisiin ei jouduta. 2021 järjestettävien EM kilpailuille etsitään maata seuraavan kolmen kuukauden aikana.

Ilmakivääri LV + HV EM agregaattimitalistit (neljäskin oli Suomalainen, yhteensä 7 suomalaista 12:sta joukossa):


Pienoiskivääri IS + LV + HV EM agregaattimitalistit (pronssimitalisti puuttuu):


Pienoiskivääri IS + LV + HV World Cup aggregaattimitalistit:


Loppugaala oli kuin nuijalla täyteen lyöty. Pöydät oli jaettu maittain, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.


Maisemanäkymät olivat paikoittain huimia, oli laaksoa ja kukkulaa. Ajaessa en onnistunut räppäsemään kuvia, mutta Ljubljanan kentän ikkunasta ikuistin läheiset lumihuiput:


Vapaa-aika nähtävyyksineen jäivät muutenkin vähille, kun kaupat olivat pääosin kiinni radalta tullessa ja pimeääkin oli, hyvä kun syömään kerkesi. Eikä aina saatu ruokaakaan, kun päivät venahtivat hitaan tulospalvelun takia.

[Tunajussi]

Uudet toistaiseksi epäviralliset ennätykset:

Ilmakivääri AR LV Aappo Korpi EE ja ME 745/26

Ilmakivääri AR HV Ulla Murisoja EE 741/26

Pienoiskivääri IS SP Tapani Nousiainen EE ja ME 741/30

[vellu67]

Onnittelut koko porukalle! Mahtavaa

[jappija]

loistavaa toimintaa onnittelut koko ryhmälle ei ollut muun maalaisilla nokan koputtamista olitte ylivoimaisia on siinä muilla ihmettelemistä jatkakaa samaan malliin

[umpikortto]

Onnea kaikille yhdessä ja erikseen. Tässä jo Tapanikin mietiskeli että kuihtuukohan se tämä laji. Uskon ettei varmasti kuole ainakaan. Porukka on pieni mutta pippurinen. Rohmusi kolmanneksen kaikista jaossa olleista mitalleista! Uusia Euroopan ja Maailmanennätyksiä mitallien lisäksi toivat suomelle. Hienoa tiimityötä!
Jos meistä jokainen ottaisi reenikaveriksi yhden alokkaan ni saatas kotikisoistakin vähän värikkäämpiä. Itse lupaan ens kauteen tuoda taas kolme uutta....toivottavasti onnistun.

[umpikortto]

Haasteen heittäisin sinne keskisytytteisten puolellekkin. Osallistukaa myös pistelajeihin. Meillä on piekkarit tikissä ja niitä kyllä lainaillaankin tarvittaessa. Hemmetin hyvää treeniä myös keskisytytteisten ampujille tuuliherkkyytensä ansiosta. Kevyt imppa on ku sulkapalloa tuuleen heittäs....sitä en jaksa rakastaa

[Long Range]

Nopein tie koventaa piekkari joukkuetta entisestään olisi varmaan tuo Juhanin viittaus saada jokunen PPC setä / täti kisoihin mukaan vaikka tosiaan kärkipiekkari ampujien kalustolla.

Kun yhdistetään pitkään PPC.llä ampuneen tasokas tuulenluku taito ja käyvä piekkari,niin tulos on sellainen kuten aussi Stuart Elliot Sloveniassa näytti.

Pari kolmekin tasokasta tuulenlukijaa olisi hyvä lisä.

Jos piekkariporukka pystyisi tarjoamaan valmiin ase&patruuna yhdistelmän, niin pelkkä kisoissa käynti ei veisi kamalasti aikaa&rahaa pois PPC harjoittelusta / virittämisestä.

Timppa

[kaleviys]

Ajattelemisen aihetta ....

[umpikortto]

Alan kyllä kummiksi kelle vaan ja minun pössykät ja panosyhdistelmätkin on käytettävissä. Samaa tasoa, einyt ihan ehkä mitä muidenkin kiväärit mutta kuitenkin ihan kansainvälistä tasoa.
juhani

[TeeHooVaris]

Slovenian reissu oli allekirjoittaneelle ensimmäinen laatuaan näin pitkä turnee. Opettavainen keikka monin tavoin. Matkustamiset, majoittuminen, harjoituspäivät, kilpailut, ruokailut, lepo – kaiken tämän rytmittäminen piti opetella.
Yksittäisen kilpailupäivän kulku oli, että ammuit ensimmäisen kortin aamupäivällä klo 10-11 ja toisen iltapäivällä klo 13-14. Kolmas kortti vasta seuraavan päivän aamuna. Sellaista kilpailurytmiä ei kotimaassa koe eikä voi harjoitella.
Luppoaikaa ei jäänyt kellekään, koska jokaisen oli osallistuttava Suomi-tiimin ja oman joukkueen tukemiseen. Joukkueen johtajan työmäärän voin vain kuvitella. Viirien siirtoa jokaisen erän jälkeen, pukkien ja aseiden kantoa, aseiden puhdistusta. Syömään ja juomaan mentiin kun ehdittiin. Kävelymatkat olivat yllättävän pitkiä, sillä koko rakenuskompleksi oli arviolta 250-300 metriä pitkä.
Kotimaassa käydyt valmistelevat kilpailut olivat hyödyksi. Ylimääräisiä sydämen tykytyksiä toi vieraan kaluston käyttö. Omapahan oli vika. Tapsan sportteria lukuunottamatta, muut käyttämäni aseet olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Söhellystä pääsi syntymään ja se vaikutti valitettavasti tuloksiin. Jatkossa oma kalusto on saatava ihan uudelle tasolle seuraaviin koitoksiin. Tuon tason pippaloihin ei ole myöskään jatkossa asiaa, ilman ylläpitävää harjoittelua. Ilman näitä ei kuunnella ”kunnon musaa”, kuten Kimi Räikkönen luonnehti Maamme-laulua.
Suomen huippuampujien taso on kiven kova. Se antaa ”lohduttavan” selityksen sille, miksi kotokisoissakin palkinnot ovat tiukassa.
Kotimaan kilpailujen (myös keskisytytteisten) pienen osanottajamäärän innoittamana on käyty keskustelua, tulisiko alle 20 osanottajan kisalle myöntää SM-arvo. Turhaa huulten heiluttelua, kun tiedämme, että kummankin lajin harrastajissa on kansainväliseen menestykseen yltäviä ampujia.
Takavuosina perustettu piekkari-tiimi on pistelajien kivijalka numero yksi, taitavat asesepät numero kaksi, Saksan maalle matkustava testiryhmä numero kolme ja koko porukan ”perheyhteys” numero neljä. Tässä ympäristössä viihtyy ja kokee saaneensa enemmän kuin antaneensa.
Olen yksi harvoista, joka söheltää molemmissa: keskisytytteisissä ja pistelajeissa. Umpikortto kirjoitti, että tuulenlukua oppii kummassakin. Olen pureskellut tuota lausetta: Pistelajeissa ei tunneta käsitettä pikatuli, vaan 20 minuutin erän aikana on katsottava 25 kertaa huolellisesti viirien asento. Jokaista kilpalaukausta kohti on aikaa 48 sekuntia. Keskisytytteisten viiden kilpalaukauksen erässä yhden laukauksen ampumiseen on aikaa 1 minuutti 24 sekuntia.
Pistetaulua reiítettäessä käydään ”haistelemassa” tuulta sightereissa, kuka useammin, kuka vähemmän. Niidenkin laukausten tulisi sisältää jokin järkevä tarkoitus. Pistelajin erässä kuluu helposti 50 patruunaa. On siinä tuulenlukuharjoitusta kerrakseen.
PS. Jonkun mielestä eräs Keski-Euroopan maa on p..maa. Minun mielestäni Slovenia on ihan .LOVE.. jo senkin vuoksi, että allekirjoittaneella ja maalla on syntymäpäivä samana päivänä.

[aappo]

Turhaan Timo-Heikki olet vaatimaton, kultamitali kaulassa sinäkin tulit kotiin!
Vaikka vieraissa , eikun vieraalla pössykällä jouduit ampumaan.
Koko joukkueelta erinomainen suoritus, paitsi itselläni viimeisessä lajissa.
Oli niin kova tuuli, että kaikki laukaukset menivät naapuritauluun!
Laina-aseesta sen verran, ammuin Tapanin sportteilla viimeiseen korttiin
kaikista kovimman tuloksen. Kyllä käy! Ja kiitos Tapanille mahdollisuudesta.

Teamin Kapteenilla on kisoissa kova urakka, sen kahden turneen myötä
myönnän. Nyt meillä oli kippari, Riihimäen Juha, joka selvitti, juoksi ja
auttoi pyyteettömästi kaikkia. Joukkueet tekivät yhteistyötä ja
keskinäinen neuvonpito olivat avaintekijöitä.Iso kiitos kaikille!

Miettikääs seuraavaa hajatelmaa: Kummassakin (pisteissä ja kasassa)
kentältä tärkein viiri on ensimmäinen. Mutta sitten jostain kohtaa löytyy
se viiri, jossa tapahtuvat paineen ja suunnan muutokset merkitsevät eniten.
Nuo kun osaa poimia vaihtelevissa olosuhteissa, on jo vahvoilla.
Koska tuota pistelajien suoritusta ei ehdi tekemään yhteen sykliin yleensä,
on muutaman eri tuulen opettelu ja muistaminen elintärkeää.
Kaikki menee tietenkin seuraavalla ampujalla uusiin puihin, koska paikat
vaihdetaan joka välissä. Mutta jotain vinkkejä voi kyllä hyödyntää. Siinä
keskisytytteisissä on etu, jos edellinen pöytäkaveri on jotain hoksannut.
Tosin näytti napero muutaman kerran, kuinka kortti vedetään alle 5min
ja tehdään kelpo tulos.

Ison huomion herätti Tapanin NOTA etupukki, eiköhän tule tilauksia
ja kyselyitä. Tulokset puhuvat puolestaan.

Lisäksi kun mainitaan, että Aappo ja Tapani tekivät ME:t ja EE:t,
Ulla EE:n, niin on saavutettu enemän kuin kukaan uskalsi toivokkaan.
Nuo vielä komiteoiden hyväksymistä vailla, vahvistunee ihan lähipäivinä.

Vaikka reissu oli rankka fyysisesti ja rassasi henkisesti mm. vapaa-ajan puutteen
vuoksi, hipoo tulos jo ennätystä mitaleiden suhteen, liekkö siluettikaan enää edellä?

Matkan ajankohdan vuoksi on jäänyt PM mitalistit onnittelematta:
Rune -jatkaa huimaa tahtiaan Onnittelut, Grattis!
Kaksi Kalevia mitaleilla, Upeaa Onnittelut!
Jari taas miteleilla! Onnittelut!

Kun SAL:in Grande Finale tulee ajankohtaiseksi, kaikki mukaan, onhan meillä mestareita
lavalla! Mennään ja juhlistetaan toistuvaa menestystämme
niin keskisytytteisten, kuin pistelajien myötä!

T:Tomi

[Tunajussi]

Luulen, että kapteenina pääsin "liian" helpolla, isompaa setvimistä ei ollut, oli sen verran hyvä porukka. Järjestäjän toiminta meinas aiheuttaa harmaita hiuksia, vapaa-aikaa ei jäänyt tulosten odottelun takia ja iltaruokailuun kerkiäminen ei sekään ollut aina itsestään selvä. Eniten viranhoito taisi vaikuttaa paikasta toiseen juoksemiseen, yhdet kengät meni kantapäästä ohuemmaksi kuin Laihialainen prosciutto siivu, joten piti käydä ostamassa erien välissä uudet läpyttimet.

Timo-Heikki veti kyllä hyvin homman kotiin, vaikka hänelle pari kertaa ylimääräistä ohjelmaa vieraalla kalustolla järjestettiin. Ammuntaa takaa seuratessa selvis ainakin itselle, mitä pitää fiksata paremmaksi.

Tuo edellisten erien ampujien vinkit olivat etenkin itselleni tärkeät, niiden avulla pääsin kiinni tuulenlukuun, jonka nyanssit luodin vientiin olivat mitättömästä seikasta kiinni, että ei sitä meinaa edelleenkään uskoa. Monesti niistä vinkeistä ei vaan ollut seuraavalle suoraa hyötyä, kun tuulet vaihtoivat suuntaansa kuin lottokoneella vetästynä. Ausseilla oli pystyvirtauksien näyttäviä propelleja, ne osoittivat selkeästi, että turha oli kalustoo syyttää osumisesta tai kuulaa. Pystyvirtauspropellit pyörivät monesti kuin askelmoottorilla ohjattuna, aivan käsitämättömän voimakkaita ja paikallisia pystyvirtauksia ne näyttivät.

Se mitä taustalta tuli seurattua ja mihin itsekin tulee usein sorruttua. Kun ammutaan vaihtelevissa tuulissa, niin sen kotin viennin kaivaminen muistista pitäisi saada nopeammaksi ja siihen tietoon pitäisi voida luottaa. Usein vaihtelevalla tuulella näkee muiden ja tulee itse haettua sighteriin tuulenluvulle uskonvarmistus, että eikös tämä tuuli tarvinnut tälläisen kotin. Jep, kymppi tuli, ja sitten paluu tauluun ja tuuli onkin muuttanut suuntaansa ja taas haetaan seuraavalle tuulelle uusi varmistus. Kalustoon ja itseensä pitää luottaa, eikä tuhlata aikaa varmistukseen.

Iso apu ampujan kehitykseen voisi olla se, että kun treenataan kimpassa, niin osa seuraa ammuntaa takaa. Taustaraati antaa lopuksi kaunistelemattoman suullisen palautteen ja sitten ammutaan taas. Jos vaikka tällä tapaa saatais virheitä raakattua pois, omaa tekemistään kun on joskus vaikea analysoida.

Pari kertaa jouduin ampumaan pakkotahtisesti keliin kuin keliin ajan huvettua. Ei mennyt ollenkaan huonosti, mutta eipä ole ikinä niin paljoa päänuppi käynyt ylikierroksilla, ei meinannut saada turvalippuakaan patruunapesään kahdella kädellä. Ei se varmuus tule kuin ampumalla ja kokeilemalla, kyttäämällä loppuu aika jossain vaiheessa. Toki, joskus sattuu kelikin kohdalleen alun kymmenen minuutin sighteriseulotuksen jälkeen, kuten itselle sattui yhdessä erässä, mutta mistä sen ikinä tietää ennakkoon.