TeeHooVaris
Well-known member
Tsekin MM/EM-kisojen perusteella olemme pienoiskiväärilajeissa maailman kärkeä eniten jäljessä sporter-luokassa. Parhaana suomalaisena Tomi Korpi ampui sijalle 11 tuloksella 742/37X. Pilsenissä voitettiin tuloksella 747/43X. Suomenennätyskin jää voittotuloksesta 3 pistettä.
Kevyen luokan kilpailussa tuuli riepotti pahemman kerran meitä suomalaisia. Tuona päivänä olisi tarvittu todella rautaista tuulenlukutaitoa. Jos tuosta päivästä jotain oppi, niin on mentävä harjoitusradalle silloinkin, kun se tuntuu järjettömältä.
Kisoissa syntyi raskaan luokan SE-tulos, joka on nyt 750/45. Onnittelut Jens! Tuloksealla irtosi pronssia. Maailmalla kehitys näyttää johtaneen 50 metrillä siihen, että jatkossa HV:ssa ja näköjään myös LV:ssa 750 pistettä on minimivaatimus, jonka jälkeen x-osumien määrä ratkaisee.
Pilsenin kisapäivät olivat kiivastahtisia. Siitä pieni miinus järjestäjille. Esimerkiksi aseen puhdistukseen annettiin aikaa vain kaksi minuuttia. Turvakuri oli tiukempaa kuin olen missään aikaisemmin kokenut. Tämä ok.
Suomessa millään radalla ei ole samanlaisia tuuliesteitä kuin Pilsenissä ja Keski-euroopan radoilla yleensä. Asia on vain hyväksyttävä ja opittava radan metkut harjoituspäivinä ja kilpailun kestäessä.
Outo rata ei ole puolustus huonolle ampumiselle. On oltava ennakkoluuloton ja herättävä uusiin olosuhteisiin, ei siinä sen kummempaa. Tätä asiaa voi toki harjoitella kotimaassa vaihtelemalla ampumapaikkaa. Arveleisin että suurimmalla osalla piekkari/ilmakivääriampujista on tähän mahdollisuus. Jauhaminen samassa paikassa ei opeta ottamaan uusia olosuhteita haltuun.
Jos Keski-Euroopan ratoja pitäisi jotenkin ”simuloida”, niin esim näin: Umpinainen ampumakoppi, 10 metriä avomaata, 20 metriä betoniseinäistä rehuaumaa, sitten sellainen vanhanaikainen läpiajettava heinälato, jonka jälkeen taas avomaata ja lopussa päätyseinä. Tämän kaiken ylle poikittain parikymmentä liimapalkkia. Sitten ampumaan, kun tuulennopeus on vähintään 7m/s.
Kevyen luokan kilpailussa tuuli riepotti pahemman kerran meitä suomalaisia. Tuona päivänä olisi tarvittu todella rautaista tuulenlukutaitoa. Jos tuosta päivästä jotain oppi, niin on mentävä harjoitusradalle silloinkin, kun se tuntuu järjettömältä.
Kisoissa syntyi raskaan luokan SE-tulos, joka on nyt 750/45. Onnittelut Jens! Tuloksealla irtosi pronssia. Maailmalla kehitys näyttää johtaneen 50 metrillä siihen, että jatkossa HV:ssa ja näköjään myös LV:ssa 750 pistettä on minimivaatimus, jonka jälkeen x-osumien määrä ratkaisee.
Pilsenin kisapäivät olivat kiivastahtisia. Siitä pieni miinus järjestäjille. Esimerkiksi aseen puhdistukseen annettiin aikaa vain kaksi minuuttia. Turvakuri oli tiukempaa kuin olen missään aikaisemmin kokenut. Tämä ok.
Suomessa millään radalla ei ole samanlaisia tuuliesteitä kuin Pilsenissä ja Keski-euroopan radoilla yleensä. Asia on vain hyväksyttävä ja opittava radan metkut harjoituspäivinä ja kilpailun kestäessä.
Outo rata ei ole puolustus huonolle ampumiselle. On oltava ennakkoluuloton ja herättävä uusiin olosuhteisiin, ei siinä sen kummempaa. Tätä asiaa voi toki harjoitella kotimaassa vaihtelemalla ampumapaikkaa. Arveleisin että suurimmalla osalla piekkari/ilmakivääriampujista on tähän mahdollisuus. Jauhaminen samassa paikassa ei opeta ottamaan uusia olosuhteita haltuun.
Jos Keski-Euroopan ratoja pitäisi jotenkin ”simuloida”, niin esim näin: Umpinainen ampumakoppi, 10 metriä avomaata, 20 metriä betoniseinäistä rehuaumaa, sitten sellainen vanhanaikainen läpiajettava heinälato, jonka jälkeen taas avomaata ja lopussa päätyseinä. Tämän kaiken ylle poikittain parikymmentä liimapalkkia. Sitten ampumaan, kun tuulennopeus on vähintään 7m/s.