Piipun tulkkaus ja timangitahna

Morjesta vaan.

Oliskohan kenelläkään kokeneemmalla ampujalla aikaa ja intoa kirjoittaa hieman tarinaa piipun tulkkaamisesta lyijytapilla ja timanttitahnan käytöstä puhdistamiseen ja kiillottamiseen. Etenkin olisi kiinnostusta tuohon sopivankokoisen lyijytapin tekemiseen-valamiseen-muokkaamiseen. Hakutoiminto on, mutta jos saisi aikaiseksi asiallista hyvää keskustelua parhaiksi osoittautuneista tekniikoista ja havainnoista.

- Timo

Tuossa nuo työmenetelmät läppäykseen.

http://www.youtube.com/watch?v=WM8xaaUaTTY

http://www.youtube.com/watch?v=IXzmlDT-yxE


Tulkkaukseseen taitaa olla monta eri menetelmää ,joten jos joku kokenut konkari kertoisi nuo.

Kun ei kokeneet konkarit ole kirjoittaneet,niin mie raapustan jotakin.

Piekkarin piipun voit tulkata piekkarin luodilla (valmiita slugejakin löytyy).Kiväärin piipun voit tulkata esimerkiksi ostamalla pyöreitä lyijyhauleja (tai purkamalla susihauli panoksista).

6 PPC --> 6,2 mm hauli min.
308 --> 8,0 mm hauli min.

Esim.kuten tällä videolla.Sorvattua koivukeppiä saat minulta,kun laitat vaikka yv:tä.

www.youtube.com/watch?v=ErFaJlUVs1Y

Isokaliiperi on helppo mitata päältä vaikka paksukärkiselläkin mikrometrillä,pikkukaliiperi tarttee mittalaitteeseen sellaiset kärjet,että pääset uran pohjiin.

Pikkukaliiperin tulkkaukseen löytyy myös tarkkuustappeja / pinnejä 0,002 mm:n välein.

Läppäysvaloksen teko: Läppäys on paras tehdä piippuaihiolle,jos tekee valmiille pesitetylle piipulle,on valmistauduttava pesittämään uudelleen ja tekemään suuviiste uusiksi.Läppäystanko hankaa piipun päitä.Suojaohjureita voi virittää suojaksi valmiille piipulle.

Pari tärkeää asiaa valoksen teosta tangon päähän: (Näin saat valoksen,joka menee rihlaurien pohjiin ja tulee muutenkin ilman "rotankoloja")

*Lämmitä piipun suu kutakuinkin valoksen sulamispisteen lämpöiseksi ennen kuin kaadat sulan seoksen piippuun.Sulamispiste vaihtelee hiukan riippuen sulatettavan aineen seossuhteesta lyijyn,tinan &antimonin % suhteesta.
Liikutaan kuitenkin 130 asteen ympärillä.

*Tangon tulppana käy esim.putkimiehen tiivistys nauha.Huom.Älä tee liian tiukkaa vaan sellainen,että rihlauran pohjissa on ilmaraot.Jos täysin ilmatiivis,valos ei mene pohjaan.Erityisesti jos teet pitkän valoksen 100-120 mm.

*Pitkällä valoksella oltava RUNKO lähes koko matkalle,muuten murtuu läpätessä.

*Karheat / ahtaat kohdat tuntuvat samalta.Parhaiten nuo tuntee kun vetää tankoa itseen päin.

*Jos alkaa lyhyellä liikkeellä hinkkaamaan ahdasta / karheaa kohtaa,syntyykin sitten levennykset valoksen pysähtymis kohtiin.--> Pitkillä vedoilla / työnnöillä.

*Kiväärin piipuille riittää sileysluokaksi 200-320 grit,sileämpi alkaa kuparoimaan.Piekkarin piiput lyijyluodille jopa 800-1000 grit.

Jotkut eivät hifistele griteillä,vaan käyttävät alumiinioksidia hionta aineena.

Kalliit/laadukkaat piiput tulevat valmiiksi läpättynä.Lyijyluotia läpi työntäessä/poispäin vetäessä kyllä tuntee onko vastus tasainen.Jos ei niin sitten on saanut "pussihousu Kriegerin" -.

Timppa

En ole kyllä tämän tieteen ammattilainen. Mihin olen tarvinnut tulkkausta, niin se on ollut katkaisukohdan hakeminen. Piekkarissa uskon viisaampia, että haetaan tiukkaa kohtaa, jossa luoti jättää piipun, mutta korkeapaineaseissa... mikähän lienee totuus. Hyviä kokemuksia on ollut mm. siitä, että katkaistaan piipunsuu paikkaan, jossa pitkä, häiriötön/ suora osuus piipun tiukkuudessa. Eli juuri sen loppukohdasta.
Jenkkipalstoilla korkeapaineaseiden kohdalla en ole tainnut koskaan löytää keskustelua tulkkauksesta. Onko se niin päivän selvyys, ettei siitä puhuta vai eikö siihen kiinnitetä lainkaan huomiota...? Boyerin kirjassakin taisi vain olla tietty mitta, mitä haetaan eli saadaan ase painoihin LV/ HV.

Tulkkaukseen minulle on kertynyt vuosien varrelta milloin mistäkin lyijynpalasia, joita hyödynnetty. Minulla on kaksi terästappia, joiden päät pyöristetty ( niinkuin m...npää) ja kiillotettu. Näitä naputtelemalla vastakkain - lyijy välissä - voi kohtuulllisen turvallisesti tiukata lyijyn sopivaan tiukkuuteen. Toinen vieläpä jätetty niin pitkäksi, että sillä voi työntää lyijyä päästä päähän eli suorittaa varsinaisen tulkkauksen.

Timanttitahnasta on monta koulukuntaa. Borescooppi tärkein koulukunnan jakaja eli tässä kohtaa tieto voittaa luulon. Itse käytän sitä sinistä - 5,0 - eka hinkkaukseen pesityksen jälkeen. Ylimenon kohta erityisesti työn alla; välillä tarkistus ja jatketaan, jos tarvetta. Aika hyvin olen saanut sillä työstöjälkiä pois ja loput sitten ampumalla.
Punaista -3,5 - käytän perusputsaukseen kisan jälkeen. 5-10 edestakaista vetoa ylimenoon ja pikku nytkytyksellä käyn piipun suussa ja palailen takaisin. Siinä se. Sitten kunnolla öljyä tms. pronssiharjan kanssa, ettei sitä timanttia vaan jää mihinkään.

Hankintalista:
- kunnon puikko, laakeroitu ( mielellään useampia)
- timanttitahnat, kolmekin eri "vahvuista" on OK
- pronssiharjat
- öljyt/ puhdistusmyrkyt
- VFG- tulpat ja puikon adapteri niillle

Jari Raudaskoski sanoi:

Punaista -3,5 - käytän perusputsaukseen kisan jälkeen. 5-10 edestakaista vetoa ylimenoon ja pikku nytkytyksellä käyn piipun suussa ja palailen takaisin. Siinä se. Sitten kunnolla öljyä tms. pronssiharjan kanssa, ettei sitä timanttia vaan jää mihinkään.

Napsauta laajentaaksesi...

Käytätkö timantin kanssa lappua vai VFG tulppaa? Miten usein uskaltaa 3,5 tahnalla piipun putsata ettei piippu väljene, vai syökö noin hieno tahna terästä merkittävässä määrin? Mä olen välillä käyttänyt 1,5 tahnaa mutta onko se sitten liian hienoa, kuten viittasit piipun kiillottumiseen ja kuparointiin?

Olemme kait harjottelijoita vielä, kun verrataan piipunvalmistajien läppäjiin ja tulkkaajiin..

Mutta piippuja olen pari tulkannut joten aluksi siitä,
Piekkarinpiipuissa näyttäisi parhaiten käyvän kartiokkaksi valmistetut tai läpätyt piiput.
Sen tuntee parhaiten kun piipun takapäästä tunkee kuulaa/lyijyä tms. piipun suuta kohti.
Yleensä kangessa on lopussa väljää, koska läppäystappi on vaihtanut suuntaa ja hioo siitä
hieman enemmän. Tuon yleensä tuntee selvästi vastuksen muutoksena/pienenemisenä.
Siitä haminoilta löynee yleensä paras piipun suun paikka. Takasinpäin työnnettäessä
kartiokas sisäreikä paljastuu, kun vastus kokoajan kevenee.
Jos siinä tuntuu pykältämisiä, (vastuksen kasvua) tai holtitonta kevennystä, on piipussa
ahtaita tai väljiä kohtia. Tasainen kevyesti vähenevä vastus on se mitä noissa haetaan.
Tällä metodilla ei pysty erittelemään sitä, onko syynä poikkeamiin iso- vai pikkukaliiperin
muotovirheet tai karheudet. Toki sinne voi tällätä lyijymötikän tiukaksi ko. kohtaan, jota sitten
verrataan mittaamalla. Silti voi jäädä epäselväksi...

Karkean sisäpinnan huomaa ehkä siitä, että kuiviin lappuihin jää puhtaasta piipusta rihlapalkin harjojen
jäljet tummana, vaikka kuinka hyvin olis puhdistettu.

Kartiokkuus ei kummassakaan lajissa saa olla semmoinen raju. Heikkovaippaiset kuulat saattavat jopa hyljätä
luotikupin lennossa, ja taululle saapuukin vain epämääräinen lyijymötti pilaamaan tuloksen.
Sitäpaitsi se on luvanvaraista, jos tiukasti tulkitaan ERVA sääntöä ->alikaliiperiammus.

Yleensä, jos paino ei ole este, kannattaa piipusta tehdä niin pitkä, kuin se sisämitoiltaan sallii.
Näin jää vähän pelivaraa, jos pitää piipunsuu uusia tai tehdä uusi pesä.
Tuo ylimenon kohta, johon yleensä se käyntiä häiritsevä purse rihlan kylkeen jää, samoin
rihlapalkkien otsapinta ylimenossa, on nähdäkseni ainakin osittain verrannollinen kalvaimen terävyyteen/leikkaavuuteen
ja käytetyn leikkuöljyn laatuun. Sitä otsapintaa voi siloitella tulpalla ja timanttitahnalla, mutta purseet jotuu
lyijytapin avulla hiomaan pois.

Yleisesti ottaen, mielestäni hieman liikaa varotaan puhdistusta. Kyllä ne piiput aikamoista käsittelyä kestää.
Kestäähän ne ampua korkeapaineisia hiomatappeja (kuparivaippaluoteja) kun piipussa makaa hiovat nallijätteet ja muut
ruudin palamisjätteet. Siitä vaan vedellään päältä joskus jopa yli 1000 m/s nopeudella, eikä heti lopu käynti kuitenkaan.

Noilla hienommilla timanttitahnoilla saa tenniskyynärpään, jos mittoja meinaa muutella.
Tuommoinen 3,5 mikronin tahna vastannee karkeudeltaa jotain 8000 karkeuksista.
Karkeampien kanssa pitää olla varovaisempi, joku 40 mikroninen käyttäytyy erilailla, kuin venttiilinhiomatahna, koska
timanttirakeet eivät hienone käytössä kuten carborundum yms aluoksiidi kiteet.

Lyijytapin valaminen, kuten LongRange tuossa kertoi, hyvänä apuna toimii noi lyijyluodin valupadat,
eivätkä ole järin kalliita.

T:Tomi

No, tässähän on jo aika hyviä vastauksia tullutkin alkup. kysyjälle.

Koheltajalle: juurikin tuolla karkeusasteella - 1,5 - olen saanut piipun kiiltämään, mutta selvästi erottaa, että esim. se palomassa/ nallimassa/ krokotiilin nahka jää sinne alle, eikä irtoa. Eli puhti ei riitä tuossa karkeusluokassa,...
Tein pitkään tuota hinkkausta puuvillakankaalla tms. , mutta borescoopilla sitten näkyi, ettei ko. kangas tunkeudu sinne palkkien kulmiin. Jostakin syystä VFG tekee sen; ainakin paremmin.

Olen joillekin "tarkistanut" piipun, kun he ovat kertomansa mukaan puhdistaneet sen niin hyvin kuin mahdollista. Saattaa olla. että putsaaja on em. syystä keskittänyt kaiken tarmonsa tuohon pesän seutuun, koska tietää, että palautetta tulee. Monesta on sitten löytynytkin pitkiä kuparivanoja esim. piipun keskeltä kohti piipun suuta.
MUTTA: onko niillä merkitystä johonkin - en tiedä !!!!

Kiitokset, tulikin paljon tietoa. Pitää vaihtaa 3,5 tahnaan niin saa piipun kunnolla puhtaaksi, nyt on vähän aappon kuvailemaa ongelmaa että lappuun jää raitaa vaikka kuinka olisi hinkannut piipun puhtaaksi.

Tuon ylimenon purseen tuntee, kun tekee sopivan tiukan lyijytapin ja työntää piipunpäästä.Vähää ennen ylimenoa kirii Jarin keinolla ja sitten työntää herkällä kädellä,tuntuu jos on purseen ylimenossa. Tuhon purseen tuloon voi paljon vaikuttaa pesän teossa tukeeko purseen vai ei tule.

Entäs jos käytetään 6 mm piipun puhdistamiseen lievästi ylimittaista 6,5 mm vfg-tulppaa? Kun sen kastaa tehokkaaseen puhdistusnesteeseen ( butch bore tms.), niin rihlauratkin puhdistuvat hyvin. Tulppaanit ei kuitenkaan kuitenkaan saa kiertää aivan kartion pohjaan saakka, koska silloin ei mene läpi.

huti sanoi:

Tuon ylimenon purseen tuntee, kun tekee sopivan tiukan lyijytapin ja työntää piipunpäästä.Vähää ennen ylimenoa kirii Jarin keinolla ja sitten työntää herkällä kädellä,tuntuu jos on purseen ylimenossa. Tuhon purseen tuloon voi paljon vaikuttaa pesän teossa tukeeko purseen vai ei tule.

Napsauta laajentaaksesi...

Pieni purse tuntuu olevan ja sitä hioin VFG ja 10 sekä 3.5 timantilla, paremmaksi tuli mutta hyvin hienoinen vastus siinä tuntuu edelleen olevan. Uskaltaako jatkaa hiomista vai antaako olla?

Pitää se sieltä poistaa, joten jatka.

Täytyy valaa huomenna tappi ja jatkaa sillä hinkkaamista.

aappo sanoi:

Noilla hienommilla timanttitahnoilla saa tenniskyynärpään, jos mittoja meinaa muutella.
Tuommoinen 3,5 mikronin tahna vastannee karkeudeltaa jotain 8000 karkeuksista.
Karkeampien kanssa pitää olla varovaisempi, joku 40 mikroninen käyttäytyy erilailla, kuin venttiilinhiomatahna, koska
timanttirakeet eivät hienone käytössä kuten carborundum yms aluoksiidi kiteet.

Napsauta laajentaaksesi...

Tämä jäi siinä määrin vaivaamaan että se piti testata. Kaapissa oli LW:n 10cm 22LR piipun pätkä joka sai toimia aihiona. Ensin piipun tulkkaus luodilla joka meni tasaisella vastuksella piipun läpi. Sen jälkeen 2kpl VFG tulppaa puikkoon kiinni ja 3.5 micronin tahnaa tulppaan sekä pari tippaa öljyä. 100 edestakaista vetoa 30mm matkalla ja uusi tulkkaus, tulpan suunnanvaihdon kohdalla tuntui pieni kevennys. Toinen 100 vetoa edestakaisin ja hinkattu osuus oli luodilla tulkaten, tulpan suunnanvaihdon kohdalla selkeä kevennys. Kun työnsi tulkin piipun suuhun ja takaisin niin paluumatkalla hinkatussa osuudessa tulkki kulki huomattavasti kevyemmin. Mikrometrillä epätieteellisesti mittaamalla merkittäviä eroja ei tullut hinkatun ja hinkkaamattoman tulkin välillä.

Toiseen vastaavaan piipunpätkään sama testi 0.5 micronilla. Arvatenkin 0.5 micronin tulppa ei tehnyt muodonmuutoksia, ei ainakaan sellaista joka olisi tuntunut lyijytulkissa.

Johtopäätös. Ei tullut tenniskyynerpäätä mutta piipun mitoitus muuttui, timantti syö jokaisella vedolla piippumetallia ja kun tarpeeksi monta kertaa puhdistaa piipun timantilla niin muutoksia mitoituksiin saattaa tulla. Maltilla kun käyttää timanttia, välttää edestakaisin hinkkaamista, käyttää puikossa kunnollista ohjuria eikä hinkkaa piippua timantilla hinkkaamisen ilosta niin ei sillä vahinkoa saa aikaan.

Tämä jäi siinä määrin vaivaamaan että se piti testata. Kaapissa oli LW:n 10cm 22LR piipun pätkä joka sai toimia aihiona. Ensin piipun tulkkaus luodilla joka meni tasaisella vastuksella piipun läpi. Sen jälkeen 2kpl VFG tulppaa puikkoon kiinni ja 3.5 micronin tahnaa tulppaan sekä pari tippaa öljyä. 100 edestakaista vetoa 30mm matkalla ja uusi tulkkaus, tulpan suunnanvaihdon kohdalla tuntui pieni kevennys. Toinen 100 vetoa edestakaisin ja hinkattu osuus oli luodilla tulkaten, tulpan suunnanvaihdon kohdalla selkeä kevennys. Kun työnsi tulkin piipun suuhun ja takaisin niin paluumatkalla hinkatussa osuudessa tulkki kulki huomattavasti kevyemmin. Mikrometrillä epätieteellisesti mittaamalla merkittäviä eroja ei tullut hinkatun ja hinkkaamattoman tulkin välillä.

Napsauta laajentaaksesi...

Tuo voi myöskin kertoa pinnan siloittumisesta, joka myös tuntuu kevenemisenä. Eli toki mitta muuttuu, muttei olennaisesti, koskapa vain
"terävät" harjat silottuvat. Kun 3,5 mikronin tahna vastaa hiomapaperia suunnilleen 8000, voi kokeilla kauanko pitää käsipelillä
hinkata, jotta saa mikrometrillä näkyvää eroa syntymään. Kiiltoa syntyy kyllä. 0,5 mikroninen jotain 12 000 -16 000 hienoutta vastaavana,
käytetään muun muassa loppuläppäämiseen palloventtiileissä, jotka vaativat kaasutiiviyttä. Sillä vaan poistetaan "peilipinnasta" naarmut,
jotka saataavat olla tiivityspinnan yli ulottuvia kanaaleja

Mutta hyviä havaintoja jokatapauksessa.
Nyt kun kokeilisi tiukalla lapulla, saako värieroa rihlapalkkien välillä, hiottu/hiomaton, niin se selvittäisi osan tuosta mustasta, jota lappuun jää.
Sitten koko matkalta kiiltäväksi, myös käyttäen 0,5 mikronista, niin taas tulisi havaintoja lisää.

T:Tomi

Hyviä pointteja, noin siinä on varmaan käynyt. Tieto lisää tuskaa ja vaarmaan jonain tylsänä päivänä kaivan kaapista jonkun piipunjämän jonka kanssa jatkan hinkuttelua ja mittaamista

Hiontatahnojen laaduissa on myös huima ero !!

Millä tavalla todetaan noi laatuerot?

Tulkkasin lyijyluodilla tuota piippua ja ylimeno oli niin tukossa ettei tulkkia saanut läpi lainkaan.mittasin ja työstin pinkillä tahnalla ja vfg tulpalla ahdasta kohtaa , eli en työntäny yli asti ettei taakse tulisi löysää kohtaa.parin minuutin jälkeen ei ahdasta enää tulkilla tuntunu.mun arvaus on että ainkin tuo kyseinen piippu saadaan helposti väljäksi ja piloille tuolla tahnalla , kyllä se niin tehokkaalta tuntuu.

Jos lähtötilanne oli se, että piippu noin tukossa, niin miten tää nyt menee....
Vertailuahan pitäisi tehdä jatkossa aina puhtaalla piipulla ja jynssätä timantilla vasta sitten.
Kyllä siihen ylimenoon kohdistuu kaiken kaikkiaan älyttömiä asioita - valtava paine, valtava kuumuus ja sitten tolkuton voima, jolla luoti törmää. Maallikkona tuntuisi, että noilla pikkusen enemmän ytyä kuin vfg:llä/ timantilla käsin hinkkaamalla.
Helpoin testata niin, että vertaa paljonko patruunan mittaa joutuu jatkamaan kauden aikana uudessa piipussa. Vertailuna ilman timanttia ja timantilla. Joka tapauksessa joutuu jatkamaan, koska nuo em. muut jutut kyllä jyrsii sitä ylimenoa ja piippua sen edestä.
Jos timantti söisi piippua jussin mainitsemalla tavalla, niin kyllä ylimeno karkaisi hetkessä niin kauas, ettei rihloille latailu enää onnistuisi. Olen käyttänyt 5-6 vuotta - ainakin - timanttia, enkä ole ko. tilanteeseen koskaan vielä joutunut.

Juha S ja Mika E, näkemyksiänne kaivataan !!!!!