100 m / 200 m ero?

Laulumaata ei saa tänne kirjoittelemaan vaikka lupaisi laulua,viinaa ja kauniita naisia,mutta muut avautukaahan hiukan.
(Hän on kyllä jonkunmoinen "Herra 200 metriä" vaikka hänellä on menestysta 100 metriltäkin)

Kun yleensä Agg ratkaistaan 200 m:n tuloksilla,kuten nytkin EM-kisoissa,niin kertokaahan 100 m:n ja 200 m:n eroista ampumisessa / strategiassa?

Ja riittääkö Suomi jengin aseiden käynti kun usein kärki ampuu 100 m:iin jopa < 5 mm:n Agg tuloksen?.

Tuleeko 200 m:ltä Suomi jengin tuulenluku taito esiin paremmin ja käynti ei enää olekaan niin tärkeä vai kuis?

Vai onko strategia ettei 100:lta jää kuin 1-2 mm ja se on "helppo" kuitata 200 metriltä?

Vähemmän tuuleen vieviä latauksia 200 metriin or what?

Vaikka metsästyskausi menossa,niin raapustakaahan jotain,niin ei palsta kuoleudu tyystin ja meille maallikoillekin riittää ihmeteltävää.

Timppa

Kaiken kaikkiaan tilanne edennyt jo siihen, että 100m kisassa saatu etu on aina vaan vaikeampi kuroa kiinni 200:lla. Tämä on ihan yleinen havainto...useamman kanssa keskusteltu asiasta. Tulostaso on monesti niin kova 100 metrillä, että pidemmällä matkalla täytyy tulla ihan superonnistuminen, jotta eron saa kutistettua...Toki näin käy monesti, koska meillä on mainittuja alan erikoisosaajia . Aiemmin riitti kohtuutulos 100 metriltä ja 200 metrillä joku 13-16 mm keskiarvo, niin pokkaamaan pääsi. Kotimaassa ehkä vieläkin näin, mutta jo Pohjoismaissa pitää onnistua kummallakin matkalla.

100m huolellisuus on avainsana; tähtäämiseen, aseen hallintaan jne. kannattaa keskittyä, ettei tule sitä tyhmää virhettä helpossa tilanteessa. Pika-ammunta ei välttämättä ole oikotie onneen. Mutta kun matka pitenee, niin ammuntavauhti nousee "nopeuden neliössä" 8) ja on eduksi. Superkasaa näin harvoin saavutetaan, mutta virheen mahdollisuus pienenee. Summa summarum strategiasta...matkan pidetessä Jens Lågasin sanoin " lissä kaasua "!!!!

Suomessa on useampia hyvin käyviä aseita: Tuunaus on se juttu, jota vielä hiotaan. Toki; tämä on asiana sellainen, että se huomataan vasta kisan ollessa ohi - toimiko vai ei. Tuulenlukutaitoa kyllä löytyy moneltakin; tämä ei ole ongelma, mutta miten sen oikean kelin valinta onnistuu ko. päivänä onkin se, mikä nostaa ampujan podiumille.

Itse olen elokuun alun onnistumisen - PM - jälkeen surutta ruuvannut paukkua, jopa kokeilematta lainkaan ko. asiaa ko. päivänä. Toki, pieniä muutoksia ja enhän koskaan tule tietämään, olisiko mennyt paremmin, jos olisin pysynyt vain aamun latauksessa... :roll: Mutta siitä alkoi draivi, enkä EM-kisoissakaan ujostellut asiassa. Ammuin tuolla eka erässä ja lämppärit olivat niin löpsöjä kelejä, etten uskonut tuon kertovan totuutta.

Vähemmän tuuleen vievä on aina se paras, mutta mm. tuolla Ranskassa tuuli ei ollut se juttu!

Kiitos Maestro vastauksesta!

Tuo vähemmän tuuleen vievä lataus on kyllä mielenkiintoinen asia.Sen ymmärrän,että kun ammutaan tappilatauksella ja luodin lentoaika on lyhyempi kuin hitaammalla se on yxi tuulenvientiä pienentävä tekijä.

Tuo näkynyt kaikkein selvimmin kun ampunut samaa luotia 6JMS:llä nopeus 1150-1200 m/s ja 6PPC:llä / 6 mm Beggsillä 1000 m/s +- 300 m:iin.
Tuulenvienti JMS:llä on kyllä vähemmän %:ssa kuin tuo 15-20 %:n lentoajan ero.

Vaikka minun silakat on pieniä joulukaloiksi niin jotain muutakin on tuossa jonkun latauksen pienemmässä tuulenviennissä.

Eli lieneekö näin,että missä kohdassa luoti vakautuu spiraalista pieneen putkeen ja kun on luoti pienessä putkessa se ei muodosta enää lentäessään "tuulipussia" ja tuuli ei vie enää niin paljon.

Eli jos 100-200 m:n tai 200-300 m:n välillä on "vaikuttavin tuuli" ja sen matkan luoti on pienessä putkessa ja seuraksena pienempi tuulen vienti....

Vilttihattu setä yrittää selittää asioita:

www.youtube.com/watch?v=g0P1GtKOqEc

Tuossa kuvattu sprilaalin muuttumista pieneen putkeen 0-200 jaardia:

www.youtube.com/watch?v=KH9SCbCBHaY

Timppa

Ps.Nyt pakkaamaan autoa ja viikoksi korpeen.Saa taas nauttia ulkovessasta ja kantovedestä.Illat kulunee rattoisasti kun mukaan lähtee 10 kg Tungsten hauleja ja haulikonpatruunan latausvermeet.
Ne ainakin vie todistetusti vähemmän tuuleen kuin lyijyhaulit-.

Tartuin Jarin virkkeisiin: "Mutta kun matka pitenee, niin ammuntavauhti nousee "nopeuden neliössä" 8) ja on eduksi. Superkasaa näin harvoin saavutetaan, mutta virheen mahdollisuus pienenee."
Kun olen seurannut nopeaan ammuntaan (5 lks 10 sekunnin pintaan) kykenevien touhuja, niin ilmiselvästi taktiikka useimmitien toimii paremmin kuin "noukkimalla" ampuen. En ole ikinä pärjännyt kummoisesti 100 tai 200 metrillä, mutta 300 metrillä joskus. Satasen ja kolmesatasen "meiningeissä" on iso ero siten, että pitemmän matkan ampuminen on jostain syystä rennompaa. Pitkillä matkoilla ammunnan keskeyttäminen teettää joskus tavattomasti töitä kottipaikan löytämisessä. Varsinkin 300 metrillä sitä joutuu hakemaan joskus useiden senttien päästä. Siinä kohtaa allekirjoittaneen "avaruudellinen" hahmotuskyky näyttää rajansa. Sen takia ammun yleensä kilpalaukaukset keskeytyksettä. Se ettei tarvinnut saada superkasoja, pelitti vielä jokunen vuosi sitten. Nykyisin 300 metrillä on näköjään kyettävä ainakin pariin mustaan reikään ja loputkin mielellään keskiympyrän sisälle. Se on sitä kehitystä se.

"Suomessa on useampia hyvin käyviä aseita: Tuunaus on se juttu, jota vielä hiotaan. Toki; tämä on asiana sellainen, että se huomataan vasta kisan ollessa ohi - toimiko vai ei. Tuulenlukutaitoa kyllä löytyy moneltakin; tämä ei ole ongelma, mutta miten sen oikean kelin valinta onnistuu ko. päivänä onkin se, mikä nostaa ampujan podiumille.

Itse olen elokuun alun onnistumisen - PM - jälkeen surutta ruuvannut paukkua, jopa kokeilematta lainkaan ko. asiaa ko. päivänä. Toki, pieniä muutoksia ja enhän koskaan tule tietämään, olisiko mennyt paremmin, jos olisin pysynyt vain aamun latauksessa... :roll: Mutta siitä alkoi draivi, enkä EM-kisoissakaan ujostellut asiassa. Ammuin tuolla eka erässä ja lämppärit olivat niin löpsöjä kelejä, etten uskonut tuon kertovan totuutta."

Tuohon turnaukseen voi monikin esittää monia mielipiteitä, mutta kyllä se on yhtä tärkeä kaikissa lajeissa.

Tuuleen vienti, olen useissa kisoissa piekkarillakin huomannut, että joku paukku tuo ylimääräistä heittoa ja seuraavalla kortilla tai jopa kesken kortin vaihtanut lottia.
Vaikka ko. lotti on ollut hyvä muuten.
Vähän joskus perstuntumalta, mutta summa summarum
tunne on ollut oikeassa useimmiten.
Ne vähät kerrat keskisytytteisillä viime koronavuosina, sama juttu.
Rohkeutta on puuttunut muuttaa paukkuja, vaikka tiedostaa tilanteen esim. Lohtajan aamu- ja iltapäivän keli muutoksissa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että tuunauksesta voi löytyä parannusta. Seuraava kisa piippu tulee olemaan tuunerin mahdollistava kanki.
Ymmärrän hyvin tuon 100m vaikeuden, aika hieromista se on. Toisaalta kieli poskessa ehdotin Long Rangelle, että pitäiskö järjestää kasakoulu meidän edustusampujille nimenomaan 100m varten.
Tosin heillä on niin kova kokemus asiasta, että ehkä vaan taktiikan vaihto voisi olla ratkaisu, eli kovempi tahto tehdä ne huippukasat myös 100m:iin.
Tiedän että en itse moisiin suorituksiin vielä pysty, enkä halua arvostella ketään, mutta jos ajatuksia voi/saa herättää, ja onnistuu, niin tarkoitus on saavutettu.
Vielä on eroa siinä mitä/miten eri yksilöt kokevat tuon tuulen viennin. Toisille isompi, mutta selkeä samanlainen vienti on hyvä, toisille vain pienempi vienti on se oikea.
Rohkeutta pitää tiukoissa tilanteissa löytyä ja se saavutetaan vain kun harjoittelee myös kovemmissa keleissä. Toki tuuninki pitää hakea kohdilleen myös tyynessä. Mutta usein ne yhdistyvät siihen rohkeuteen ja harjoitteluun erilaisissa olosuhteissa.
Siihen liittynee myös kyky huomioida viirien pienetkin muutokset ja jos kykenee seuraamaan sitä ja muistaa harjoituksista viennin eron, voi siitä olla apua. Tässä piekkariharjoittelu voisi olla apuna. Itse treenaan kortin läpi "lentävällä kotilla" eli edellisen osuman vienti huomioidaan seuraavalle laukauksella. Usein nyanssit ovat pieniä, mutta millin kahden tähtäyspisteen erolla voi saada napakympin. Eli sama käännettynä keskisytyttisiin voi säästää kasan, kun vähän muuttaa kottia, sen samaan pisteeseen tähtäyksen sijasta. Se vaatii rajusti harjoitusta, mutta eikös paras kaikista, Boyer tehnyt vähän niin? Odotti mitä kaverit piirtää tauluun ja katsoi vientiä, sitten antoi mennä kun totesi kelin suosivan.
Tästähän nyt puuttuu se info, eli mitä muutetaan kelin vaihtuessa päivän mittaan.
Piekkareissa ei voi kuin vaihtaa paukkuja, mutta keskisytytteisillä voi muuttaa latausta. Tuohon vähän vinkkiä muillekin, niin löytyiskö sieltä apuja meille muillekin? Miten muutetaan ja miksi ehkä myös milloin?
Näillä hajatuksilla,
Tomi

Piekkarilla """" voihan sitä tuuneria kääntää edes vähän """". tai sitten ei....

ero on suunnilleen ainakin 1,3 kertainen kasan koossa

Tuunerin aktiivisella säädöllä.on huomattava merkitys. Sen olen havainnut 20 vuoden kokeilujen perusteella. Paikalleen asetettu ja kertaalleen säädetty tuuneri on hyödytön, koska silloin se jättää huomaamatta lämpötilan ja kosteuden vaihtelut.

Useimmat tekevät saman asian muuttelemalla paukun ruutimäärää ja latauspituutta. Tuunerilla se on yksinkertaisempaa. Yleensä ottaen tuunerin pitää olla kevyt koska piipun värähtelydynamiikka on herkkä asia.