Kasa-ammunnasta puuttuu systemaattinen valmennus

K

kaleviys

Well-known member
Olen nyt kolmisen vuotta ollut mukana. Menestys on ollut kovin vaihtelevaa ja häntäpään sijoituksetkin ovat tulleet tutuiksi. Kalustoa olen jatkuvasti parannellut oikeastaan joka suhteessa. Siitä ei ole enää kiinni. Näyttää kuitenkin siltä, että meistä jokainen puuhailee enempi taikka vähempi omien oivallustensa perusteella ja onnistuu milloin onnistuu.

Meiltä puuttuu systemaattinen ja nousujohteinen valmennus. Kaikki yrittävät vuorollaan keksiä sen kuuluisan ruudin, vaikka kovinkin monet ovat sen jo aikaisemmin keksineet. Tietysti tuulen luku - se ratkaiseva seikka - on se sesam aukene, jota ei koskaan täysin opi. Mutta on paljon muita seikkoja, jotka voisi hyvällä valmennuksella kitkeä pois. Nimittäin kun oppii tarpeeksi paljon vääriä menetelmiä. niiden kitkeminen saattaakin olla hyvin vaikeaa.

Minusta näyttää siltä, että kokeneemmat ampujat eivät halua tyrkyttää neuvojaan aivan ilmeisissäkään tapauksissa. Pelätään, että neuvonnan kohde saattaa loukkautua. Tuskinpa sitä pelkoa liiemmälti on, en ainakaan itse sellaista tunnetta tunnista.

Kaiken kokeneet pärjäävät kansainvälisissä skapoissa, jos sattuvat pärjäämään. Vaikka tämä homma on parhaimmillaan leikkiä ja hyvää harrastusta, ei kukaan jaksa aina raahustaa häntäsijoilla. Ei tarvitse harjoitella veren maku suussa, mutta ilman systemaattista valmennusta olemme jatkuvasti vaikkapa amerikkalaisia jäljessä.

Miten tästä siis lähdemme eteenpäin? Oiskos tässä jaostolle miettimistä ?
 
Täyttä asiaa joka sanalla.

Muutaman vuoden ampuneena voisin kommentoida asiaa parilla sanalla, kehitystä on mutta hidasta.

Aika todennäköisesti tuo pidemmällä tähtäimellä vastaavan joukkueen mitä USA:n joukkue on tänä päivänä. Suomalaiseen mentaliteettiin ei tunnu purevan joukkuepeli suuremmalla porukalla, mitä pienemmissä porukoissa tuntuu olevan. Lisäksi monilla on omat ideologiat mistä pidetään tiukasti kiinni.

Henkilökohtaisesti en ole niin suurissa voimissa, että mielenkiintoa tähän olisi löytynyt aikaisempien kokemusten saattelemana. Jaoston kommenttina ehdottomasti olisi syytä kehittää lajia joukkueena lähelle USA:n tasoa nopeasti.

Tästä päästäisiin erittäin pitkään aiheeseen mitä saavutetaan joukkue pelaamisella ;D
 
Luultavammin löytyy vastaukset sieltä harjoittelun puolelta. Moni testaa latauksia iltaehtoolla melkein tuulettomassa kelissä ja kutsuu sitä harjoitteluksi. Ei sellaisessa kelissä opi tuulta lukemaan. Toiset eivät harjoittele ollenkaan, vaan luulevat vanhojen meriittien riittävän.

Ise ammuin rataa monia vuosia sitten, ja jos oli ampumatta 2-3 viikkoa, niin hävisi tuntuma sen verran että tulosta ei aina tullut samalla tavalla. Kun harjoitellaan, niin pitää harjoitella kuin olisi kilpailut. Olen kuitenkin nykyään aika laiska harjoittelun suhteen, mutta joidenkin kilpailujen edellä sitä vielä harrastan. Brattvall'in ohella olen monesti istunut edellisen viikon radalla ja ampunut joka päivä. Aloitan kl 0900 ja ammun 3x5 tai 5x5 laukauksen kisan samaan tahtiin kuin olisi oikeat kilpailut. En odottele tuulia, vaan säänöllisin välein ammun 7 minutin sarjan och otan vastaan ne tuulet mitä annetaan. Joka vuosi kun olen näin tehnyt, ovat aggregaatit pienentyneet päivien ja ammunnan edistyessä.

Mitä minä sitten harjoittelen ? Kahta asiaa... omien viirien käyttäytymistä eri tuulissa ja penkkitekniikkaa. Kun on saanut molemmat vähän paikalleen, niin vähentyy alataululla käynti ja ei enää tarvitse jahkailla ampuisiko vai ei. Selkäydin saa liipasinsormen toimimaan kun viirit on oikessa, eikä aivoja käytetä enää ollenkaan :wink:

Oman seuran harjoittelu ja kilpatoiminta on myöskin tasoa nostava tapahtuma. Kokoonnutaan radalle seuran ohjelman mukaan tietyllä kellonajalla ja ammutaan harjoituskilpailut. Ei siis istuta kahvikuppi nyrkissä ja kerskutella niistä pienistä kasoista edellisellä viikolla, vaan ammutaan kisaa. Sarjojen välillä puhellaan sitten muiden ampujien kanssa, minkä takia ei kaikki kuulat menneet samaan kasaan. Seuratason harjoituksista saadan sitä tuntumaa, mitä oma ammunta tarvitsee...
 
Yhdyn edellisiin kertomuksiin,paitsi tuohon ..
Selkäydin saa liipasinsormen toimimaan kun viirit on oikessa, eikä aivoja käytetä enää ollenkaan Wink (lääketieteellisesti mahdotonta,joten ei voi toimia kuin teoriassa).

No vitsit vitsinä,samoilla linjoilla Karin kanssa mitä huonompi keli sitä parempi reenikeli jolloin viirien kanssa radalle(tuolloin lataukset jo haettu,testit tehty) ja painiminen tapahtuu ainoastaan tuulta vastaan ja rökäleet johtuu tukin takaa eikä muusta.

Tuulen luku ,tuulen luku,silloin kun ase käy. :wink:

Se on hieno asia kun hännät heiluu tasaisesti ja tikkaa yhtä reikää ja nyt kyse kasa-ampumisesta. 8)

Muutaman vuoden aikana olen saanut monenlaista vinkkiä ja niiden joukosta yrittänyt poimia nuo itselleni sopivimmat komponentit,ainoastaan kärjen tuntumassa olevilta herroilta on tullut nuo parhaat ohjeet,kiitos heille avoimuudesta. :wink:

Juu olisihan tuo hienoa saada henkilökohtainen valmentaja,mutta lajin luonne on kuitenkin tuollainen yksityisen sektorin laji ,jossa jokaiselle annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään ,mutta neuvoja saa jos neuvoja pyytää,koska laji täytyy oppia,ja lajin tärkein osa on tuo tuulen luku ja penkkitekniikka jossa kitketään kaikki ylimääräinen liike pois :oops: :oops: :? :shock: :shock:

Ameriikan pojat ja tytöt ampuu kaudessa enemmän kuin me kymmenessä vuodessa,voisikohan tuollaisella olla mitään vaikutusta miksi homma käy.
Siinä on suuri ero oletko liikenevän ajan sohvalla vai radalla,kun sataa ja tuulee,ei sitä hommaa opi jos käy vuodessa ampumassa 100 laakia peltipurkkiin,vaan sitä on tehtävä töitä myös tässä lajissa ,niinkuin muissakin,elikä käytettävä omaa aikaa tuolla radalla.


:? :shock: :cry: :oops: :p :arrow: :idea:
 
tuosta Karin kommentista että illalla käydään tyynes testaa latauksia niin tottakai. mutta se että haetaan aseen käntiä ja ammutaan tuulessa on tyystin eri asia.

Käynti aseeseen on ehdottomasto ensijainen tehtävä ja sitten eri keleissä istuminen.

Meinaan että turhaa on tuulta lukea jos ase käy huonosti.(nämä ei yleensä käy niin huonosti)

Ensin kitketään aseen käynin epä varmuus ja sitten penkki. sitten on enää ainoo tuuli/kummajaiset.

Niihin on helpompi mennä kun on 2 asiaa jo pois päästä.

Mitä taas tulee meidän ja jenkki harjotteluun. ,eillä on saakelin moisia talvia verraten heihin ja ratoja vähän.

He pääsee etelän ratoihin eikä tuppaa kieli ongelma. esim etelä afrikassa on varmasti meidän talvella paljon sulemmat radat.

Rataa kukaan ei auraa vaan saat kahlata puolen metrin lumessa ja kaivaa viirien hännille plaanit ja muut että ne pelaa.

Kuka saakeli jaksaa lapioida täällä.

Kyse on elin olo suhteista. toki sinne muutakin mahtuu mutta meidän rata kausi ja harjoittleu on vähemmällä.
 
Mitäs sanot Jartsu jos muutettaisiin keski-eurooppaan ja otetaan Kalevi porukkaan, hoituu kieli ja eikös kalevilla lentolupakirja,joten päästään kisoihin yksityiskoneella ja saa tuo kalevikin omat valmentajat,vähän reteetä ja jos ei vuoden kuluttua rupea tulosta tällääntyyn myydään kalustot pois ja ryhdytään balettitanssijoiksi ,sukkahousut pukee varmasti molempia :wink: :roll: :oops: 8)

Eikös tuolla Italiassa ole myös rento ilmapiiri,sopisi minullekin,ne on vielä kovempia puhuun kuin meitsi ja teitsi :arrow: Ja ruoka erinomaista :win

Nyt ei muuta kuin sponsoreita kyselemään,halukkaita varmasti on kunhan ruvetaan pärjään kansainvälisissä,tiedä vaikka itse kelbly ottaisi meidät testiampujiksi ,ensin valloitetaan eurooppa sitten ameriikka :idea: :idea: :?
 
Tuota kasa-ammunnan valmennusta on tarkoitus tarjota halukkaille tulevaisuudessa ( ehkä jo syksyllä / loppuvuonna ) ryhminä tai yksilö opastuksena. Se tulee käsittämämään kaikki osa-alueet joita tarvitan kilpailumenestykseen ko. hommassa. Kunhan käyn Afriikassa , niin palaan foorumilla asiaan.
:shock:
 
"Valkoinen kuolema" on sanonut jotenkin siihen tapaan, että kun tavallinen taavi harjoittelee ampumista, niin siitä tulee hyvä ampuja, mutta kun lahjakas ampuja harjoittelee, niin siitä tulee mestariampuja.

Meidän on itsekunkin hyväksyttävä se tosiasia, että kaikista meistä ei tule edes hyvää ampujaa, vaikka kuinka harjoittelisimme. Itse kuulun siihen joukkoon.

Keskustelimme Iittalasta palatessa systemaattisen harjoittelun tärkeydestä. Meillä keskipohjalaisilla on lähellä Lohtajan Houraatin ulkoradat ja tunneli, jossa voimme tarkistaa aseen käynnin ja hakea sopivat luodit ja lataukset. Olemme karvaasti todenneet, että pelkkä tunnelissa ampuminen ei riitä. Laiskuuttamme emme ole viritelleet ulkoradoille viirejä muulloin kuin kinkeripiirin piekkarikisoissa ja pari kertaa kuukaudessa. Nyt harkitsemme pysyvien viirien asettamista ulkoradoille ainakin yhden pöydän kohdalle kullekin matkalle (100, 200 ja 300 metriä). Päätöstä ei vielä tehty, koska epäilimme, että viirit saatetaan varastaa tai rikkoa. Varsinaisen viiriosan voi kyllä poistaa ja jättää linjalle vain varret. Pysyvistä viireistä, olisi varmasti hyötyä. Silloin kynnys lähteä radalle olisi matalampi.

Opastusta tietysti tarvitaan, vaikka radat ja viirit olisivat omassa porraspäässä.

Juha Söderholmin lupaus systemaattisen valmennuksen aloittamisesta kannattaa huomioida. Jaosto ottanee asian työlistalleen.

Jorma Tikkanen
 
Tuo Jorman yhteen pöytään viirien laitto 24 h ,joka matkalle on ERITTÄIN kannattava ajatus.Sillä siellä houraatissa on erittäin hyvät harjoittelun mahdollisuudet.Jos meillä Iisalmessa olisi samat mahdollisuudet>muuttaisin asumaan ampumakoppiin!!
 
Mielenkiintoinen sana tuo "valmennus". Sehän eroaa hieman sanasta "valmentautuminen".
Liiton tasolla valmennuksessa ollaan päästy asiassa pidemmälle siten, että eri seuroilla on yhteisiä koulutettuja valmentajia, joille maksetaan oikein rahaa toiminnastaan.
Meillä kasa-ampujilla siihen ei tule koskaan olemaan samaa mahdollisuutta pienen harrastaja- ja kilpailijamäärän vuoksi sekä myös siksi, että lajimme ei ole olympialaji.
Näitä syitä pohdiskellen olen sitä mieltä, ettei meillä taida olla oikein mahdollisuuksia valmennukseen.

Mutta olisiko sitten mahdollisuuksia valmentautumiseen. Siihen on mahdollisuuksia. Edellyttäen, että on aikaisemmin kirjoittaneiden henkilöiden ideoiden lisäksi ampumarata, jossa valmentautua. Esim. pääkaupunkiseudulla lähimmät radat ovat noin 50 km päässä. Mutta se siitä.

Mitä tulee kilpailuasioissa neuvomiseen: suomalaisessa kulttuurissa neuvojen antaminen pyytämättä ei ole oikein kohteliasta yleisen häveliäisyyskäsityksen mukaan, mutta sen sijaan neuvojen antaminen niiden pyytäjälle on oikein hyväksyttävää.

Itse olen kiitollinen (kun 10 v tauon jälkeen aloittelin harjoittelua) Jari Raudaskoskelle, joka rohkeasti yllättäen, pyytämättä ja tilaamatta neuvoi minua ampuma-asennossa ym. tärkeissä asioissa. Jarin opastuksella sain kiinni ideasta, miten tuota pientä kasaa kannattaa yrittää saada.

Ja tuohon edelliseen lisään vielä yhden asian, joka on harjoittelu. Kauden lopuksi rohkeimmat voisivat paljastaa ampumansa laukausmäärät harjoittelussaan. Saataisiin mielenkiin toinen tilasto, jossa olisi harjoituslaukausmäärät (viirien kanssa) ja siihen yhdistettäisiin kisatulokset kaudelta.

Huba on avoimesti kirjoitellut harjoittelustaan, josta olen saanut käsityksen, että sitä on ollut kuluvalla kaudella melko paljon. Ja Iittalan viikonloppu näytti mitä on odotettavissa kovalla työllä. Huba pärjäsi aika hyvin ja todellinen menestys oli ihan hilkulla. Siinä on kilpailija, jota kannattaa seurata.

Tuohon Lindströmin Karin kirjoitukseen voi yhtyä ja siitä kannatta huomioida Karin takavuosien rata-ammuntaharrastus. Siinä Kari on opppinut tuulen luvun. Sama tilanne on Mukareilla. Summa summarun tuulen luku vaatii vuosien harjoittelun ja pitkäjänteisen työn. On suorastaan älytöntä vaihtaa viirejä joka vuosi. Mukareilla esim. on ne kuuluisat joulukuusen koristeet, joita ovat käyttäneet vuosikaudet. Mutta homma pelittää todella hvyin. Mielestäni (vähän liioitellen) ihan sama, miilaiset viirit kullakin, kunhan käytetään samanlaisia viirejä harjoituksista ja kisoista toiseen.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän tämä paatos riitä.

Lähdenkin tästä rakentelemaan uusia viirejä itselleni........
 
Kalevihan aloitti vallan mainion keskustelun, hyvä Kale !!!!

Jos olisin ehtinyt ensimmäisenä kommentoimaan, olisin aloittanut hyvin pitkälti Karin sanoin. Itsekin tulee lähdettyä liikaa radalle 25 patruunan kera tarkoituksena ampua 5 kasaa. Väärin !!!!!!!!
Tuolla määrällä ammun kisassakin max. 2 kasaa, niin miksi en tee sitä myös harjoituksissa....????

Apua ja vertailuja voi hakea tietysti kanssakilpailijoista, mutta valitettavasti henk.koht. ominaisuudet määräävät tätäkin asiaa. Esim. Mukarin veljeksillä on ilmiömäinen kyky hakea ko. päivän olosuhteista niitä oikeita hetkiä, mutta silti hekin ampuvat ihan eri tyyleillä. Kopiointi ei oikein sovi tähän...

En jaksa enää lässyttää sitä penkkitekniikka-asiaa. Olin varmaankin se, joka ko. termiä esitteli ( USA:sta kopsattu, of course).
Mutta, mutta.. katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa sana rationalisointi. Tämän tehtyäsi, seuraavan kerran kun olet kisapaikalla, juuri aloittamassa ampumista, niin nousepa ylös ja katso sitä pöytää edessäsi:
onko kaikki viimeisen päälle, voisivatko ne olla vielä paremmin, miksi tuolla hyvällä ampujalla ( joka pärjää usein) on nuo tuossa ja nuo tuossa..... jne....
Pienillä asioilla voi tehdä jo ihmeitä.

Kokemus on valttia pitkässä juoksussa ja se ei tule kuin kisaamalla ja vieläpä mielellään eri paikoissa. Vaikka Lohtaja meillä vetää aina hyvin ampujia, väittäisin, että on etu ampua eri radoilla, jotka vaativat huomiota eri viireihin jne...

Benchrest school oli hyvä juttu jo paljolti senkin takia, että tuli porukalla höpistyä ja kyseenalaistettua monia asioita. Tuolloin oli kuuma puheenaihe mm. Itävallan MM-kisojen väreily. Ihmettelyä ja vähättelyäkin taisi vähän esiintyä, mutta esim. viime sunnuntain Suomen mestari on asiaan perehtynyt nyttemmin, eikä 40-millisiä ammuskellut....

En nykyään ammu lainkaan ilman viirejä, paitsi lintukiväärin kohdistuksen.
Tästä voi vaikka aloittaa.
 
Eipä ole tuohon lämpöväreilyyn perehtynyt yksikään viimeviikonloppuna kilpailleista henkilöistä,mutta italian ym ovat,se on vain tosiasia.
Sekin on tosiasia,että pyttykerhon kolme parasta on onnistunut kisassa,loput ovat vielä reenin tarpeessa ja pahasti,selityksiä kyllä löytyy se on nähty näiden parin vuoden aikana,jos ei onnistu ,niin mitä sitten,ei muuta kuin harjoitteleen ja kohti uusia kisoja.
Se on turha paukutella menneillä kun tuleviakin on,se on taivaan tosi,että porukassa ei ole tällähetkellä kuin Mukarit ja muut tulee perässä,heille on nostettava hattua,me muut harjoitellaan enempi sitä tuulenlukua ym.

Ei se pelkkä valmennus missään lajissa tuo sitä kultaista paikkaa,vaan sen lisäksi täytyy tehdä rutkasti töitä. :!:

Ei muuta kuin viirit valmiiksi kentälle,joku lataamaan paukut omasta puolesta,jos joku vielä tekisi kaiken muunkin olisihan siinä reeniä,voi perhana sentään ,muutama askel kentällä voisi saada vaikka aivotkin toimimaan :!:

Onhan itänaapurin sivuilla tuo tuulenluku paukuttelu juttu,niille jotka ei kotoa jaksa liikkua,ei muuta kuin netti auki ja pum,ei tule hiki.............
 
Itävallan olosuhde oli melko erikoinen. Millaiseen lopputulokseen Benchrest school tuli puidessa Itävallan ”väreily/tyyntä” keliä?
 
Tälle kesälle on olemassa hyvää treenii kun lähtee ruottiin siihen 4 päivän skapaan, se ei ole arvo kisa joten ei tarvii punnertaa, paitti voitto mielessä.

Toki om MM joukkueellakin aika harjoitus mutta siinä on vaaka kupissa jotain muuta kun sinne sauttiin meette.

Mitä viime kisassa oli, niin siinä oli kaikkee mahdollista ja mahotonta. oli väreily kierrosta ja tuulta jossa ei keenny kottaamallakaan saada samaan.

Tosin omalla mokaamisella kun haki liian timmii kierrosta, ni olis pärjänny vähemmälläkin kasalla, eikä olis tarvinnu hioa asiaa niin että aika loppu ja keli ei palannu niihin mihin pyrki, vaan piti yrittää aivan eri kelissä noituu tikkoja tauluun.

Mauri siinä tokasikin ettei tartte yrittää liikoja vaan tolla ja tolla keskiarvo kasalla oot pitkällä ja niin olis käyny, perus kasa ja sillä ois ollu keveesti 3 paikka.

Perus kasa on se millä pärjää pitkälle suomessa ja noi riskin otot on näkojään samaa luokkaa ku lottoominen, ainakin mulla ja näky oleen jollakin muulla mitä pääs seuraa.

En kuitenkaan tarkota että pitää kattoo tilastoo että mikä silloin on ollu keskiarvo vaan toki pitää aina ampua parasta ammuntaansa, sen kelin mukaan mitä on tarjolla, vähemmällä riskillä.

Turha tarkkuus voi kuitenkin olla teknistä kypsymättömyyttä kun yrittää kytätä sinne penimpään kasaan ja sillee riskeeraa ittensä pihalle.

tuli nyt kerrankin seurattuu tota viiri juttuu vierestä kun pöydäs oli aikaa, ni toi mukarin yksinkertainen viiri toimi yllättävän herkästi, siinähän oli nyt kerrankin vertailu viirit vieressä meinaan Kaukon.

Kaukon viirit jätättivät kun mukarin viiri käänty, niin kaukolla seuras ja siinä meni sekunnista kahteen.

Olisko noissa hännissä sittenki jotain taikaa, eikä noita lepattavia rihmoja joilla merkkaillaan juoksu reittejä.

Meinaan mukarin viiri lavat on tuuli pinta alaltaan aika pienet, tosin virta viivaset, eikä mitkään seili purjeet.
 
Kyllä sillä on merkitystä pellin kääntymiseen reilustikkin,riippuen onko tuollainen nippumainen niinkuin Mukareilla/silti kevyt joka auttaa myös pellin kääntymisessä ,eikä vatkaile ympyrää niinkuin nauhat.
Propellin ollessa paikoillaan kääntyminen hitaanpi,testit jatkuvat takapihalla,mukava katsella syödessä ja välillä soppa lentää suunpielistä kun pitää laukaista ilman pyssyä tosin ,mutta hauskaa tuo onviirien viritys :wink:

Ja mitä lämpöväreilyyn tulee,siihen ei tiennyt vastausta yksikään oppilaista eikä opettajista se on fakta,arvailuita oli runsaasti tieto täys nolla :oops: :oops: 8)
 
Silloin kun se lämpöväreily näkyy, niin tietoa on, mutta silloin kun se ei näy "slow mirage" niin sitten ei. :shock:
 
Joukkuepelaamisella mistä aiemmin mainitsin olisi ollut Itävallassa hyötyä. Jenkithän keksivät sen mikä siellä teki niitä kummallisuuksia tyynessä.

Siihen pitäisi suomalaisillakin päästä joukkueena, että ongelmalliset olosuhteet ratkaistaan porukassa ja saavutettaisiin enemmän.
 
Joukkueena kun ollaan maailmalla,pitäisi saada porukalla ratkaistua jos ihmeellisyyksiä ilmenee, kilpailusuorituksen hoitaa jokainen erikseen.

Perusasiat kun saa itsemielestään tehtyä aika hyvin niin ei se pahaa tee jos joku vanha konkari tulee sanomaan,että kannattaisikohan jotain tehdä toisin,itse otan imurina tiedot vastaan ja testaan yksin radalla,jottako lähtis toimimaan ja vielä ei toimi koska niitä ajatuskatkoja tulee liikaa tuossa tuulenluvussa,mennä nyt sohaseen vihreeseen aaltoon, kun muuten ollut punainen etukenttä,mutta enpä ollut ainoa samassa erässä joka teki saman mokan,tärkeintä olisi että virheistä opittaisiin ja parannettaisi tuota puutekohtaa. :oops: 8)
Sitten joskus kun homma rupeaa pelaamaan ja vikalista olisi pienempi perusasioissa jos sitten jo natsais,mutta se nähtäväksi,tiedä vaikka harrastukset vaihtuisi ja syksyllä olisi myös kalustoa lisää myynnissä jotta näin 8) 8) 8)
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös