Jari Raudaskoski
Well-known member
Jannen kanssa matkusteltiin St Louis kisapaikalle. Luonnollisesti kaikkea "kivaa" reissussa tapahtuu, joten juutuimme Dallasiin, jossa joku it-häiriö (hakkeri?) pysäytti kaiken lentoliikenteen. Tietoa tulevasta ei koskaan saatu, joten vuokrasimme auton ja hurautimme 1000 kilsaa/ 10 tuntia. Jo yksi yö valvottuna, niin eihän se herkkua ollut, mutta aamulla olimme perillä.
Kisapaikka oli entuudestaan tuttu ja Lale, Marko ja Bosse olivat jo siellä Nationaalit pommittaneet, niin saimme herroilta ensi käden tietoa olosuhteista jne... Parhaimmillaan +38C...sellaista peruskesäkeliä, AAAAHHH.
Jaoimme aseen Markon kanssa, vielä julkiset Kiitokset siitä Markolle!!! Kolme piippua ja Peinhardtin luodit, niin lähtökohtaisesti ei huono...
Treenit sujuivat kyllä yli odotusten, mutta olisi nyt jälkiviisaana pitänyt enemmän keskittyä keliin. Haimme vain sitä parasta paukkkua ja vähän jumiuduimme siihen.
Kisat eivät ihan sujuneet varsinkaan meikäläiseltä treenien antamien odotusten mukaan, mutta reikiä tuli tauluun. Tyynessä joutui keskittymään huolelliseen pitoon ja laukaisuun ja tuuli taas toi tullessaan aika järkyttävän väreilyn. Erikoinen ilmiö, meillä päinvastoin.
Pohdin kyllä pitkin viikkoa, että mikä mättää ja ihan loppuviikolla tein päätelmiä kelistä, mihin ampua ja se lienee ainakin oikean suuntainen. Vaikea ja vähän turhakin nyt selitellä mitään, mutta tulipa taas oppia väreessä ampumisesta.
Taisin HV 100 kisassa ampua 5,7 mm keskiarvon; sijoitus 36., eh heh.... Taso oli siis JONKINLAINEN...
Marko ja Lale kyllä kannattelivat joukkuetta ja pääsimme Jannen kanssa vähän "siivellä" podiumille, kun LV-kisasta tuli pronssinen joukkuemitali. Pakko sanoa, että Kiitos, kelpasi kyllä. Eka joukkuemitalini MM-kisoista!
Lalen tinkimätön omistautuminen touhulle toi hänelle TwoGunin pronssia; se oli hieno hetki palkintogaalassa !!!
Rata ja järjestelyt olivat toimivat ja hienot. Japanilainen taisi olla viikon ainoa "cross fire" ampuja ja ko. maan herrat olivat vähän muutenkin kuutamolla, mutta ihan vilpitöntä sakkia; kävin juttelemassa. Meillä oli kyllä hyvä porukka ja naurettiin avajaisissakin niin kippurassa, niin että kanukit jo kyselivät, että mikä voi olla noin hauskaa. Ei voinut kertoa, koska aseet lähtisivät ja kuritushuone kutsuisi...
Janne USA:ssa asuneenakin tiesi kaikki fiksut ja erikoisetkin ruokamestat, niin minä ja Markku vain seurasimme perästä. Hienoja iltoja kaiken kaikkiaan..
Kun tulimme kisapaikalle, niin kauppiaista oli paikalla enää PMA Tool. Vähän ihmeesti esim. Bruno oli jo häipynyt. Pientä ja ehkä isompaakin olisi ehkä ollut listalla, mutta tällä kertaa näin.
Volmerange Ranskassa parin vuoden päästä jäi vähän kummittelemaan...josko vielä kerran. Australia 2029 on jo yliviivattu! Ensi vuoden EM vielä auki, koska liitot riitelevät; käsittääkseni Luxembourgin ja Ranskan; ullatus !!!
2005 USA 154 ampujaa, 2015 118 ampujaa, 2025 82 ampujaa. Huonosti taitaa käydä; mahtuuko seuraavissa kaikki jo bussin kyytiin... Harmaa, kuten itsellänikin, oli kyllä HALLITSEVA hiusväri gaalassa.
Kisapaikka oli entuudestaan tuttu ja Lale, Marko ja Bosse olivat jo siellä Nationaalit pommittaneet, niin saimme herroilta ensi käden tietoa olosuhteista jne... Parhaimmillaan +38C...sellaista peruskesäkeliä, AAAAHHH.
Jaoimme aseen Markon kanssa, vielä julkiset Kiitokset siitä Markolle!!! Kolme piippua ja Peinhardtin luodit, niin lähtökohtaisesti ei huono...
Treenit sujuivat kyllä yli odotusten, mutta olisi nyt jälkiviisaana pitänyt enemmän keskittyä keliin. Haimme vain sitä parasta paukkkua ja vähän jumiuduimme siihen.
Kisat eivät ihan sujuneet varsinkaan meikäläiseltä treenien antamien odotusten mukaan, mutta reikiä tuli tauluun. Tyynessä joutui keskittymään huolelliseen pitoon ja laukaisuun ja tuuli taas toi tullessaan aika järkyttävän väreilyn. Erikoinen ilmiö, meillä päinvastoin.
Pohdin kyllä pitkin viikkoa, että mikä mättää ja ihan loppuviikolla tein päätelmiä kelistä, mihin ampua ja se lienee ainakin oikean suuntainen. Vaikea ja vähän turhakin nyt selitellä mitään, mutta tulipa taas oppia väreessä ampumisesta.
Taisin HV 100 kisassa ampua 5,7 mm keskiarvon; sijoitus 36., eh heh.... Taso oli siis JONKINLAINEN...
Marko ja Lale kyllä kannattelivat joukkuetta ja pääsimme Jannen kanssa vähän "siivellä" podiumille, kun LV-kisasta tuli pronssinen joukkuemitali. Pakko sanoa, että Kiitos, kelpasi kyllä. Eka joukkuemitalini MM-kisoista!
Lalen tinkimätön omistautuminen touhulle toi hänelle TwoGunin pronssia; se oli hieno hetki palkintogaalassa !!!
Rata ja järjestelyt olivat toimivat ja hienot. Japanilainen taisi olla viikon ainoa "cross fire" ampuja ja ko. maan herrat olivat vähän muutenkin kuutamolla, mutta ihan vilpitöntä sakkia; kävin juttelemassa. Meillä oli kyllä hyvä porukka ja naurettiin avajaisissakin niin kippurassa, niin että kanukit jo kyselivät, että mikä voi olla noin hauskaa. Ei voinut kertoa, koska aseet lähtisivät ja kuritushuone kutsuisi...
Janne USA:ssa asuneenakin tiesi kaikki fiksut ja erikoisetkin ruokamestat, niin minä ja Markku vain seurasimme perästä. Hienoja iltoja kaiken kaikkiaan..
Kun tulimme kisapaikalle, niin kauppiaista oli paikalla enää PMA Tool. Vähän ihmeesti esim. Bruno oli jo häipynyt. Pientä ja ehkä isompaakin olisi ehkä ollut listalla, mutta tällä kertaa näin.
Volmerange Ranskassa parin vuoden päästä jäi vähän kummittelemaan...josko vielä kerran. Australia 2029 on jo yliviivattu! Ensi vuoden EM vielä auki, koska liitot riitelevät; käsittääkseni Luxembourgin ja Ranskan; ullatus !!!
2005 USA 154 ampujaa, 2015 118 ampujaa, 2025 82 ampujaa. Huonosti taitaa käydä; mahtuuko seuraavissa kaikki jo bussin kyytiin...
Harmaa, kuten itsellänikin, oli kyllä HALLITSEVA hiusväri gaalassa.