oikea oppinen piippu?

K

kampsa

Well-known member
minkälainen ns:eek:ikea oppisesti piipun tulisi olla sisältä?

onko se piipun suuhun tiukkuva.tasavahva vai patruunapesän päästä tiukempi,,
tai mikä käytännössä parhaiten toimiva?
ja vaikuttaako siihen mitenkään onko piippu päältä tasapaksu tai kartiomainen?

nuot alkoi mietityttämään kun pirusillani aloin tulkkaan omaan aseeni piippua ja tulos siitä oli aika mielenkiintoinen,,
lyijytapilla piipussa työntäen suusta pesään päin,noin 15cm ennen pesää piippu alkoi selkeästi tiukentua ja 5cm ennen pesää se oli jo huomattavan tiukka verrattuna muuhun piippuun?
sinällään pesästä päin katsottuna 15cm jälkeen piipun suulle asti varsin tasavahva ilman ahtaumia tms,,

joten neuvoja kaivattaisi,onko tuo ok vai ei??
ja jos ei? mitä tuolle tarttisi tehdä?
 
Olen muutaman piipunvalmistajan artikkeleiden perusteella antanut itseni ymmärtää, että jos piipulla ammutaan pehmeitä luoteja (22 lr lyijy), niin piipun tulisi olla patruunapesästä väljempi ja tiukempi piipunsuusta.

Korkeapaineaseissa taas mahdolisimman tasapaksu koko matkalta. Havaitsin itse saman asian Mäkisen piipulla, elli piipunsuusta ja patruunapesän edessä piippu oli muuta piippua tiukempi, mutta sain tämän korjattua kolvaamisella ja nyt olen tyytyväinen tarkkuuteen.
 
Karkeasti voi sanoa, että tiukka patruunapesän pää manklaa luotia pienemmäksi ja lopunmatkaa se mennä "kolisee" piipussa.
Hieman piipunsuuhun päin tiukkeneva pelaa paremmin.
Ei muuta kuin kolvaamaan piippu kuntoon.

:roll:

JMS
 
Ennen kolvausta kannattaa piipulle tehdä kunnollinen kuuraus Forsterilla ja öljy/pronssiharjalla pariin-kolmeen kertaan ja vieläpä niin että vaahdot ovat piipussa vuorokauden verran. 300LM:ssä havaitsin saman ongelman että piippu oli ahdas patruunapesän päästä n.100mm matkalta, ahtauman poistoon auttoi se että piippu kuurattiin kunnolla puhtaaksi ja sen jälkeen vasta kolvasin piipun.

Kuumissa magnum kaliibereissa on se ongelma että ruutipaska kerääntyy/manklaantuu rihlojen nurkkiin ja sitä kautta alkaa ongelmat kasvamaan. Erään tuttavan 338LM piippua puhdistettiin em. menetelmällä useita päiviä ennen kuin kanki saatiin kunnolla puhtaaksi ja ase jälleen käymään. Piippua oli kyllä puhdistettu jokaisen ratakäynnin jälkeen vaahdolla mutta kunnolliselle puhdistamiselle elintärkeä öljy/pronssiharja puhdistus oli jäänyt vähemmälle.

Pääsääntöisesti piippujen pitää olla suuhunpäin kuristuvia juuri siitä syystä että luoti ei pääse "kolisemaan" piipussa kuten jo aiemmin mainittiin. Jos kuristuma on väärässä päässä niin käynnille saa monesti sanoa morjens. Piipun olkomuodolla en ole huomannut olevan sen kumempaa merkitystä aseen käyntiin.
 
No jos nyt oikein saisi "unelmapiipun" valita, niin se olisi jokin jenkki-rosteri. Merkillä ei niin kamalasti väliä, jokin Suurista riittää.

Piippu tulkattaisiin lyijytapilla tarkkuustyönä ja haettaisiin se makein katkaisukohta, mutta ennen tätä myös seuraava juttu.

Eli tuo lyijyhän ilmeisestikin kertoo vain sen tiukimman isokaliiperikohdan.
Bench Rest Shooting Primer-kirjassa kerrotaan jostain jenkkifirmasta, oliskohan ollut jokin Electro Scanning tms., joka oli kehitellyt sähköisen anturin, joka piipussa kulkiessaan mittasi rihlanharjojen välisiä poikkeavuuksia. Eli esim. 4- tai 6-rihlaisen piipun vastakkaisten rihlojen poikkeavuudet tulevat ilmi.
Ko. jutun mukaan paras katkaisukohta oli esim. tuuman verran suoran osuuden lopussa (eli kohta, jossa epätasaisuuksia/ heittoja äärimmäisen vähän) ja sitten katkaisu juuri ennenkuin "epätasaisuudet" taas alkavat.

Jos piippu on sisäpinnaltaan virheetön, (ei työstöjälkiä), ulkopuolinen sorvaus onnistunut (keskeisyys), pesitys onnistunut, piipunsuu huolella viimeistelty ja em. tulkkaukset tehty, niin "miten jumalauta sen voisi enää paremmin tehdä" ??????? :)
 
kiitos kaikille vastanneille erinomaisista neuvoista. olivat "enemmän kuin 100 jänistä"

ongelman korjasin piipusta saman tien kun nyt tiesi mitä tehdä?
ja nyt supistuu aavistuksen piippua kohden,,sikäli vaikuttaa hyvältä nyt.
ahtauma oli todennäköisesti palaneen ruudin ja molyn sotkua mustasta mönjästä päätellen jota ahtaumasta irtosi?

ens viikonloppuna selviää vaikutukset käyntiin,?jos nyt kelit antaa myöten vain ampua,,
 
Tuli vielä mieleen että jos kampsan aseella on taipumuksia paskoittaa piipun alkupäätä jatkuvasti niin kannattaa seurata että onko siinä jonkinlaisia palamisen merkkejä sillä jos piippu pääsee hiukankaan "rosoittumaan" alkupäästään niin tämä piipun alkupään ruuti/molypaskotus alkaa aiheuttamaan murheita useammin.

Kannattaa selvittää mistä syystä piippu paskottuu juuri alkupäästään, jos siinä on rosoisuutta niin kannattaa harkita kolvausta ja sen jälken silloin tällöin laittaa vaikka VFG-tuppoon jotain todella hienoa hiomatahnaa ja sillon tällöin kiilottaa piipun alkupäätä. Kolvauksessa tai kiillotuksessa kannattaa sitten muistaa että puhdistuspuikko ei saa kertaakaan osua rihloihn tai varsinkaan rihlojen avaukseen, jos näin käy niin avauksesta saattaa tulla toispuoleinen ja se ei tiedä käynnille hyvää.

Jari kiteytti viimeisessä lauseessa kaiken oleellisen hyvästä piipusta :wink:
 
Peukalosääntönä voi pitää että 1000 laukausen jälkeen alkavat kasojen suuruudet kasvaa. Kuitenkin voi moni piippu kulkea hyvin jopa 2500-3000 laukasta. Minulla itsällelläni oli takavuosina lyhennetty 22PPC piippu, niin kutsutta 22 Waldog joka alkoi kulkea hyvin vasta 1500 laukausen jälkeen. Tai se oli sitten minä, joka vasta silloin löysi latauksen ja käynnin. Joka tapauksessa ampui piippu vielä 3000 laukausen kohdilla 3-4 mm kasoja. Viittäsataa laukasta myöhemmin alkoivat sitten kasat suurentua 10mm tasolle.
 
Jari Raudaskoski sanoi:
No jos nyt oikein saisi "unelmapiipun" valita, niin se olisi jokin jenkki-rosteri. Merkillä ei niin kamalasti väliä, jokin Suurista riittää.

Piippu tulkattaisiin lyijytapilla tarkkuustyönä ja haettaisiin se makein katkaisukohta, mutta ennen tätä myös seuraava juttu.

Eli tuo lyijyhän ilmeisestikin kertoo vain sen tiukimman isokaliiperikohdan.
Bench Rest Shooting Primer-kirjassa kerrotaan jostain jenkkifirmasta, oliskohan ollut jokin Electro Scanning tms., joka oli kehitellyt sähköisen anturin, joka piipussa kulkiessaan mittasi rihlanharjojen välisiä poikkeavuuksia. Eli esim. 4- tai 6-rihlaisen piipun vastakkaisten rihlojen poikkeavuudet tulevat ilmi.
Ko. jutun mukaan paras katkaisukohta oli esim. tuuman verran suoran osuuden lopussa (eli kohta, jossa epätasaisuuksia/ heittoja äärimmäisen vähän) ja sitten katkaisu juuri ennenkuin "epätasaisuudet" taas alkavat.

Jos piippu on sisäpinnaltaan virheetön, (ei työstöjälkiä), ulkopuolinen sorvaus onnistunut (keskeisyys), pesitys onnistunut, piipunsuu huolella viimeistelty ja em. tulkkaukset tehty, niin "miten jumalauta sen voisi enää paremmin tehdä" ??????? :)
Napsauta laajentaaksesi...

Kauko kommentoi;Olet oikeilla asiolla puheissa Jari, kun otat kaikki tärkeät seikat huomioon.Kinnunen kun tekee pesiä niin se mittailee siinä keskittäessä piipun kummankin pään rihlojen korkeuksia ja soittaa jos löytyy huomauttamisista.On löytynyt eräästä piipusta puolitoista satasta korkeempi yksi rihla patruunapesän puolelta:Ase alkoi käydä kuitekin heti ilman kommenluksia(Veljen piipuu),ampuu mainiosti.Kinnunen tekee parasta aseseppä työtä varmaankin Suomen sepistä,on ollut pesät kohdallaan tutkimukssa mitä olemme tutkineet hänen tekemiään.
Kauko
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös