Rautojen kiinnitys alumiinitukkiin

K

Koheltaja

Well-known member
Aloitetaan heti sellaisella aiheella että työn alla on alumiinitukki tulevaan kivääriin, raudat tulee olemaan JJ-93.

Hiukan askarruttaa lopullinen rautojen kiinnitys siinä suhteessa että liimaanko kehyksen suoraan alumiiniin vai työstänkö alumiiniin petausvaraa niin että kehyksen ja tukin väliin jää 3-4mm epoksimassa joka toimii "puskurina" tasaamaan alumiinin ja teräksen lämpölaajenemisia?

Raudat tulee joka tapauksessa liimalla kiinni tukkiin ja itse ainakin järkeilisin että 3-4mm peti ei olisi pahasta, mielipiteitä?
 
Minkö takia luulet lämpölaajenemiseien vaikuttavan aseen käyntiin ? Aseenkehyksen ja tukin lämpöero ei tule olemaan kovinkaan suuri. Ainoan liimatun kasa-aseen jonka minä olen nähnyt alumiinitukilla oli liimattu tukkin iman mitään puskureita. Ja ase on toimunut niinkuin pitää. Minka kaliipering ase se on ?
 
Se oli melko puhdas oletus koska tietoa ei tästä ole ja se lämpölaajenemisen vaikutus perustuu siihen että joltain kasa-ampujalta joskus kuulin että sillä olisi ehkä jotain vaikutusta.

En usko että se vaikuttaa käyntiin mutta huolenaiheena on osumapisteen mahdollinen muuttuminen kun ase vieldään huoneenlämmöstä -25 asteen pakkaseen ja sillä pitäisi osua piiitkille matkoille ekasta laakista lähtien ilman mitään kohdistuksia. Alumiini ja teräksen lämpölaajeneminen kun on aivan erilainen niin oletin että se massapeti toimisi elämiseristeenä kehyksen ja tukin välissä.

Taas toisaalta saattaa olla että sillä massapedillä ei saavuteta mitään etua mutta nämä on näitä pohdintoja joita tulee aina vastaan kun tehdään jotain sellaista mitä ei ole ennen tehty, puutukit ovat hiukan tutumpia.

Kaliiberiksi tulee 300WSM ja se tulee sellaiseksi yleisaseeksi jolla pitää pystyä ampumaan piiitkille matkoille ja välillä sitä käytetään metällä. Perusmatkat on 150m ja 300m, välillä sitten ammutaan 750m ja toisinaan ylikin. En varsinaisesti harrasta kasa-ammuntaa mutta eihän sitä koskaan tiedä jos siihen iskee kipinä, varsinkin jos tuleva ase osoittautuu käynniltään kelvolliseksi.
 
Vai sillä tavalla :shock: Luulen attä sinä taidat olla oikella polulla sen petin kanssa. Mutta mitenkähän pajon kutistuu petaus pakkasessa. Erinäisiä kasa-aseita om irronnut liimauksestaan lentojen aikana USA:sa, kun ne on kuljettu ruumassa. Paras keino olisi ehkä mekaaninen pulttien käyttö. Siis metalli metallia vastaan.
 
Paras ratkaisu rautojen kiinnitykseen taitaa olla suoraan metallit vastakkain ja kiristys pulteilla. Tietenkin sillä edellytyksellä, että kehyksen ja tukin kosketuspinnat ovat suorat ja kiinnitys saadaan jännityksettömäksi. Toisaalta eipä sitä kovin usein -25 pakkasella viitsi ampumaan lähteä, joten lämpölaajenemisen erot jäänevät vähäisiksi.
Millaisia kokemuksia Koheltajalla on 300 wsm:stä. Oletko jo ennättänyt ampumaan?
 
Rautojen kiinnipysymisessä ei ole ollut ongelmia 338LM:än kanssa mutta 300LM oli sellainen lämpövoimala että siinä oli pakko pitää varmistuspultit paikoillaan. Ruuvikiinnitys voisi siinä suhteessa olla toimiva että alumiini ei elä niin paljoa kuin puutukki, pitää kokeilla käytännössä mikä toimii parhaiten. Kevyt massapetaus pitää jokatapauksessa tehdä koska kun ei ole sopivaa muototerää millä tekee kehyksen alapintaa vastaavan uran tukkiin.

300WSM:stä ei ole vielä minkäänlaista kokemusta kun raudat ovat Jalosella työn alla, paketti valmistuu tammi-helmikuussa ja sen jälkeen alkaa vasta tietoa kertymään.

Mitä, eihän se pikku pakkanen saa olla mikään tekosyy radalle lähtemiseen :wink:

Taas toisaalta ei täällä etelässä näytä lämpötila ainakaan tänä talvena kovin kylmäksi menevän, vettä sataa siihen malliin että talvilomalla taitaa päästä soutelemaan :wink:
 
300 wsm

Ei ole paljon kokemuksia ed.main kaliiperista.Ampui eräs viime syksynä kasaa,mutta ei tainnut toimia ase kunnolla.

Minulla on kokemuksia noin 1000 laakin verran Lapua mag.tyyppisen willikissan ampumisesta.Hylsyn muokkaus noin55mm oli kova urakka,kun piti saada raaka hylsy ennen sorvausta heitto alle kympin .Mitatattu siten että sorvataan kara ,johon hylsy sitten pakotetaan kaulasta.Mittaus tehdään perästä.
Isojen hylyjen kanssa on vaikeuksia saada ase käymään esim.600 10 laakia noin 50mm.Sitten toisaalta rekyyli on kova, kun ruutia on 5g.Samoin aseen peti ja tukki kovilla.Peti ei tahdo kestää kun noin 20-40 laakia ja normaalit tukit (MacMillan ym.Lasikuitu versiot ei kestä ,tukki vertyy lukon edestä ja ase ei käy,on kokemusta.Tukin petää olla tosihevi.
 
Jos ammut 750 metrillä -25 aseella ja aiot osua ensimäinen laukaus oikealla paikalla luulen että siellä on muita rajoittava tekijät kun se että teräs on kiinitetty aluminien vastaan.
Onko sinulla tietoa mitä tapahtuu lähtönopeuksia sinun latauksia kun tulee kunnon pakkaus.
Mikä tapahtuu ilmavastusta kun on 25 pakkasastetta ja samanaikainen kunnon korkeapaine.
Onneksi tuuli on usein aika heikkoa kun on -25.
Entäs ilmakangastus? jne

Sture
 
Eiköhän nämä ballistiset peruskuviot lentoratoineen ja tuulikorjauksineen ole jotenkuten hallussa mutta aina voi oppia jotain uutta. Suurin ongelma ei ole itse ampuminen tai ballistiikka vaan etäisyyden ja vallitsevien olosuhteiden arviointi mutta ei nyt puututa niihin tässä vaiheessa vaan keskitytään itse aseeseen.

Ehkä tämä rautojen sovitus kuulostaa saivartelulta mutta tarkoitus on saada niin toimiva paketti kuin on mahdollista, jokainen osatekijä pitää olla kohdallaan että saadaan toivottu tulos ammunnassa.

Jos olette sitä mieltä että tämä rauta/alumiini lämpöelämisen vaikutus osuntaan on merkityksetön niin silloin homma on OK ja lopetan sen asian murehtimisen saman tien ja jatkan tukin veistämistä.

Hiukan hämmästyttää rautojen irtoaminen liimauksesta, mitä liimaa olette käyttänyt ja ja miten olette liimauksen tehnyt?

Mitä ongelmia LM-villikissan petauksessa ilmeni? Miten ase oli pedattu ja millä massalla? Aika hurjalta kuulostaa tämä tukin venyminen, miten venyminen ilmenee?

Voin vain kuvitella villikissa-LM:än ammuntaominaisuuksia, itse ammuin 300LM:llä viime kesänä karvan vajaa 1000 laukausta ja siinä oli kyllä nautinto kaukana kun liipasinta puristi...
 
Petaus/rautojen irtoaminen.
Ase toimi radalla ok,mutta kun laukusta otettu ase lämpesi noin 20min huonelämmössa niin raudat oli irti.Ts.kun muistellaan lukemiani artikkeleita aiheesta ,kun irroitusaine petti(Hämäläinen).Silloin pakasteeseen raudat 24-28h ja ja raudat ed.main ajan päästä huonelämpöön ja raudat saatiin irti tukista.Minun ppc oli liimattu araltid sillä 16h hidas kuivuminen.

Lm willikissa:tukin vertyminen,minulla oli laikuitutukki:Kun asensin uuden lasikuitutukin aseeseen ja kokelin tukin jäykkyyttä piipun puoleisesta päästä puristaen piippua tukkiin kiinni.Tukki tuntui jäykältä:Ammuttuani,ase tuntui toimivan huimasti 300 Lohtajalla testeissä.Kesän paukutteluissa tuntui että käynti huonontui:asiaa tutkittaessa piipua myöten ilmeni että piippua painettaessa tukkiin tukki oli vertynyt se tuntui ertyisesti juuri lukon edestä:peti ei tällöin toimi,eikä ase toimi.Asennettaessa raudat alumiini bloki lukon alle:tukki vertyi edelleen,mutta nyt kahdesta kohti.Heitin tukin kaappiin ja lentokone vanerista tukki leveys 135mm korkeus 95mm ja piippubloki.Ase palautui käyntiin entistä parempi 10lk 600m harjoituksissa 25mm.aseen paino 27kg rekyyli 0.22ppc luokkaa.Kilpailuissa on ollut tosi hyvä ase,aina palkittu, kun aseella on ammuttu.
 
Itselläni on omakohtaisia kokemuksia Tikka M55:n petaamisesta Aralditilla alumiinin päälle. Tarkennukseksi todettakoon, että kokemukset ovat olleet hyviä niin kauan, kun rautoja ei ole menty irroittamaan tukista.

Tuolta TA-killan keskustelufoorumilta löytyy erinomainen keskustelu aiheesta (Yleinen keskustelu > Aseen petaus). Kannattaa käydä lukemassa!

On muuten järkyttäviä kielellisiä virheitä tässä keskustelussa, tulee ihan mieleen lukihäiriöt...
 
Kuka niistä kielellisistä häiriöista piittaa, kun vain tulee ymmärretyksi :evil: Keskustelun aine om ammunta , eikä kirjakieli...
 
Tota pakkasaspektia ei valitettavasti ole päässyt hirveesti testaamaan kovinkaan usein muuten kuin muutaman kerran talvessa, viime vuonna ei tainnut pakkanen pudota -20 alapuolelle kertaakaan eikä niissä lukemissa ollut mitään ongelmia.

Liimauksessa olen käyttänyt hidasta epoksia ja kaikki pinnat on ensin asetonilla puhdistettu ennen liimausta. Liimat kun on levitetty niin raudat/tukin olen laittanut kahden vinkan/teräslevyn väliin pusistuksiin ja sen jälkeen laittanut paketin kuivumaan 60 asteiseen saunaan 6-12 tunniksi. Epoksiin saa lujuutta lisää kun se laitetaan riittävään lämpöön kuivumaan, 80 astetta on ehdoton maksimi. Ehkä tästä saunakuivauksesta johtuen mulla ei ole liimausten kanssa ongelmia ollut kiinnipysymisen suhteen.

Raudat olen tarvittaessa irroittanut lämmön kanssa, en pakastamalla.
 
Itse olen väsäämässä terästukkia JJ-900 kehyksen alle.
Tarkoituksena jyrsinkoneella ajaa sellainen ura, että kehys vastaa vain "alanurkistaan" tukkiin ja pultit kiinni.
Itseäni askarruttaa vain tuo, että nykyisessä versiossa tukki ei tukisi kehystä enää lainkaan rekyyyliolakkeen etupuolelta ( olispa nyt kuva).
Riittäneekö tuo sinänsä pitkä peti, joka kylläkin sitten tukee koko kehyksen rekyyliolakkeesta kehyksen perään asti !!!

Koheltajalle:
Söderholmin Juha on tutkinut tuota teräs-/alumiiniyhdistelmää piippublockitesteissä ja on varmasti paras mies vastaamaan sinulle, jahka ilmestyy kiireiltään näille sivuille !!
 
Melkein väittäisin että homma menee saveen jos kehys ei saa tukea rekyylivastimen etupuolelta, ruuveja kiriessä joku antaa taatusti periksi ja jää jännitykseen. Rekyylivastimen etupuolella on oltava kantopintaa kehykselle, muutenkin jos kehys ei tukeudu etuosastaan tukkiin niin raskas/pitkä piippu pääsee vääntämään lukkokehystä ja silloin saattaa huonolla tuurilla käydä niin että sulkupinnat ei vastaa tasaisesti toisiinsa.

Mä tein tulevaan alutukkiin rautojen istutuksen niin että ensin tein millimetripaperille piirustuksen lukkokehyksen profiilin muodosta ja sitten ajoin tappiterällä perusmuodon aluharkkoon. Sen jälkeen palloterällä pyöristelin kantteja niin että muoto alkoi jo muistuttaa sitä mikä sen pitää ollakkin. Loppuviimeistelyn tein niin että sorvasin/jyrsin sellaisen pitkän pulikan joka on muodoltaan vastaava kuin lukkokehyksen pohja ja liimasin siihen hiukkapaperin, tällä hiomapulikalla sain loppumuotoilun tehtyä ja lopputulos näyttäisi olevan vähintäänkin hyvä.
 
Samaa mieltä olen Koheltajan kanssa, että kyllä raudoille pitää tukea saada myös rekyylivastimen etupuolelta. Itselläni on suht paksu ja lyhyt piippu, joka on pedattu n. 4 senttiä kehyksen etupuolelta, sen jälkeen se on vapaasti värähtelevä. Tämän neuvonut aseseppä totesi, että tuo ratkaisu on käytännössä sama kuin kokonaan vapaasti värähtelevä piippu, mutta rasittaa kehystä huomattavasti vähemmän.

Kari Lindströmille: ehkäpä kysymyksesi oli retorinen, mutta esim. itse haluaisin lukea tekstit niin, ettei niissä ole tulkinnan varaa. Toisekseen tekemäni huomautus oli ikään kuin varsinaisen asian ohessa, ei se pääasia.
 
Raskasta, (pitkää ja paksua) piippua käytettäessä, piippubloki lienee paras ratkaisu rautojen kiinnittämiseen tukkiin tai lavettiin. (Tukki on usein väärä ilmaus niille viritelmille joita nykyisin radalla näkee.) Piippublokilla saadaan eliminoitua raskaan piipun aiheuttama kuormitus ja jännitysten syntyminen lukkorunkoon. Näistä jännityksistä on seurauksena muun muassa aikaisemmin mainittu sulkupintojen epätasainen kuormitus. Samalla saadaan lyhennettyä värähtelevää piipun osaa ja pienennettyä piipun laukauksen aikana tekemän värähdysliikkeen laajuutta.
 
Piippubloki

Tumpelolle:Olet oikeilla ja samoilla ajatuksilla täysin minun kanssa blokin vaikutuksista lukkoon ja piipun värähtelyyn ammutaessa.
Lisäys kokemuksesta;olen tullut siihen tulokseen että ase käy paljon laajemilla latauskomponenteilla ,kun on piippubloki.(Ase kiinni piipusta)
Piipusta saadaan kaikki tarkkuus irti(edellyttäen että bloki tehty huolella ja mittatarkasti):
Itselläni on Lapua ag 0.30/338Jas willikissa ja se toimii tosi mahtavasti kunnollisen piippublokin kanssa.Bloki on teräksestä tehty,Halkaisija 94mm ja pituus 250mm 10 kpl 6mm pultilla kiinni puristus.Blokin halkaisija in 1 satasen pienepi kuin piippu.Se tarkoittaa rttä piippu jää kiinni blokiin kun sen on kerran kasannut piipun kanssa.
Lapua mag antaa ms 210gr luodeilla 986ms,185gr 1003ms 168gr 1040ms.
Näillä nopeuksilla ei voi kuvitella aseen painoksi edes 12kgMinun eka viritys painoi 12.3kg ja en saanut kättä ylös nostettuaylös, kun olin ampunut 36 laakia kilpailussa;rekyyli karmea.Piipussa rihlan nousu 12"
 
Onkos kukaan kokeillut piipun liimaamista blokiin ja blokin liimaamista sen jälkeen tukkiin ?

Kauko, minkälainen kuva sinulla om blokin pulttien vetomomentin vaikutuksesta aseen käyntiin ?
 
Karin kysymys.

Olein liimannut piipun blokiin ja blokin lentokonevaneritukkiin.Yhdistelmä toimi Lohtajalla testissä 20lk erinomaisesti .Tämän laakin määrän jälkeen piippu irtos liimauksesta,rupesi roiskimaan.Kämpillä oltuamme aseen kanssa joka oli pöydällä kuului paksaus aseesta.Blokin purkun jälkeen ilmeni,kuten arvelin silloin ammunassa, kun ase alkoi roiskia että piippu irtosi liimauksesta.Ammuttaessa N165 5.0g piippu lämpesi ja irtosi liimauksesta.Syy liimaukseen oli blokin reijän soikeus,sorvari oli osannut tehdä suden kun oli pitänyt tehdä pyöreä ja suora reikä blokii

Blokin pulttien kireys?
Olen kokeillut eri kireyksiä blokissa,en saanut oikein luotettavaa kuvaa koska minun blokissa on piippu tosi tiukalla muutekin.Piipun tila on blokissa 1 satasen ahdas.Bkoki on hoonattu lopuksi ja samaten piippu on pinta hoonattu,varmistettu piipun pyöreys blokiin(Oli kananmunan muotoinen piipun sorvauksen jälkeen)Ehkä paras osumakuvion muoto pyöreys oli tiukimalla kireydellä.(Piirasvaa piipun ja blokin välissä).
.Ase toimii blokin ollessa ok 100-200m kuten oikein hyvä 6mm ppc,300 erittän hyvä 10lk 300 taulon viivojen väliin,600m kuten normaali kasakivääri toimii 300m!
Minusta on sama kestääkö piippu 800lk kun poltetaan paljon ruutia.Pääasia on aseella kilpailuissa että siihen voi luottaa ja pärjätä kilpailuissa.
Isoja pyssyjä kun tehdään hiin tavoitteena on olla luodilla 600m päässä sama vauhti aseella 0.308 win 300m.

/Kauko
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös