Ruuditus

M

mysteryman

Well-known member
En äkkiseltään löytänyt tästä aiheesta ketjua joten avasin uuden. Jos tästä on keskusteltu aikaisemmin niin joku mode voinee yhdistää ketjut.

Aiheeseen, miten paljon ruuditustekniikalla voi vaikuttaa siihen kuinka paljon öyhettä saa mahtumaan hylsyyn? Minkälainen ruuditustekniikka edistää parhaiten ruudin tiivistä pakkautumista? Minkälainen vaikutus tiheään pakatulla ruudilla tai harvaan pakatulla on tarkkuuteen?

Entä puristuslataukset... Onko tarkkuuden kannalta suotavaa että luoditusvaiheessa hylsystä kuuluu rusahdus merkkinä siitä että nyt meni hiukan puristuksen puolelle? Aiheuttaako puristuslataus latauspituuden vaihteluita?

Sitten vielä tämä ikuisuuskysymys... Kumpi parempi annostelija vai punnitus?

Kertokaahan kokemuksia ja näkemyksiä...
 
Tähän asiaan löytyy varmasti niin monta mielipidettä kuin on ampujiakin. Osa hieroo ja hieroo tosi tarkkaan ja toiset vetelee vain annostelijasta. Ruutimääriäkin on sitten useita.

Tuloslistalta varmasti näkee sitten mikä on paras systeemi. Väärää tuskin on ;)

Yleinen järjen käyttö ja tulosten seuraaminen ratkaisee tosi nopeasti mikä on hyvä ja huono asia.

Muistelisin jonkun julkaisseen tarinaa tuhannesosatutkijoista ja antaa palaa miehistä. Täten voin todeta että molemmat koulukunnat ovat pärjänneet kilpailuissa. Pää ratkaisee!
 
Luulen, että viikonlopun tulevat kisat ovat vieneet monen kirjoitusinnon.. Odottelepa sunnuntaihin, jos sen jälkeen kirjoituksia tulisi lisää.

Kyllähän laadukkaiden annostelijoiden tarkkuudet ovat sen verran hyviä, että vaakailu on melkolailla ajantuhlausta.
 
:shock: Kun olen nyt tehnyt käytännön kokeita tuohon ruudin annosteluun, niin olen kyllä tullut siihen tulokseen, että tässäkin hommassa on tuo luonnonmateriaali aivan parasta. Se pitää mm. ruudin kosteusprosentin aivan vakaana ( jos et tuiskahda kuralätäkköön annostelija kaulassa)
Tuolla mun albumissa on kuva mun annostelijasta jota tulen käyttämään Palmisanossa. Heti oli arktisessa huonot tulokset, kun aloin ns. hifistelemään ameriikan "herkuilla" ois vaan pitänny pysyä perinteisissä menetelmissä niin ois pärjänny paremmin.

Ainoo huono puoli on se, että ranneliikettä pitää reenata, että ns. "kaatuu samalla tavalla" :wink:
 
On hyvä ryydittäjä Juhalla. Samaa kamaa löytyy sivustolta www.ranneliike.net
 
Voisitko Sakke hieman valaista tällaista maalaispoikaa tuosta linkin yhteydestä tähän asiaan, kun pyyhki mulla yli hilseen :?: tosin ei ollut mulle tuttu linkki ennnestäänkään........
 
:shock: :shock: Täällä ovat monet todistaneet, että tulevat omalla uskollaan autuaiksi eli menestyvät, jos menestyvät, kukin omalla reseptillään kilpailuissa. Oma reseptini on, että punnitsen jokaisen latauksen kymmenesosagrainin tarkkuudella siten, että muiden seikkojen muuttumatta lähtöpaine on mahdollisimman sama. Tasaisesta ruuutimäärästä/ tasaisesta lähtöpaineesta eli tasaisesta lähtönopeudesta ei ole ainakaan haittaa. Se voidaan fysiikan lakien mukaisesti ja ballistisen periaatteen perusteella sanoa varmasti. Suurempi lähtönopeus, joka SAATTAA aiheutua suuremmasta ruutipanoksesta, nostaa AINA luodin lentorataa ja vastaavasti pienempi nopeus sitä alentaa. Siis, jos lähtönopeudet vaihtelevat, lentorata vaihtelee vastaavasti. Aivan toinen asia on, vaikuttaako se osuntaan. Siihen vaikuttavat niin lukemattomat tekijät, että ruutimäärän satunnainen, pieni vaihtelu saattaa hukkua muiden tekijöiden joukkoon ja siten vaikuttaa merkityksettömältä.

Kuten arvoisat lukijat ovat havainneet, en itse ole tähän mennessä juurikaan pärjännyt kisoissa. Vika löytyy tietysti aseen perän takaa. Vaikkapa Lohtajan Arktisessa vika oli selvästi pakkaskauden ja lumisuuden estämä harjoittelu. Ampumaan oppii vain ampumalla. Kipuamiseen tulosluettelossa ei ole oikotietä. Sattumat ovat tietysti eri asia.

:roll: :roll: Yksi siis tekee yhdellä tavalla ja toinen toisella tavalla. Kumpikin saattaa menestyä. Tosiasia on, että kisoissa liki jokaisella on toimivat vermeet ja toimiva lataus. Kuitenkin toiset menestyvät ja toiset eivät. Jotkut ovat yksinkertaisesti parempia tuossa tuulen luvussa. Minulta se ei yleensä ole tähän mennessä onnistunut. :twisted: :twisted:

Mutta kyllä se siitä ja periksi ei anneta :twisted: :? :twisted:
 
Kun laittelee sitä ruutia ni aivan sama miten laittaa. kunhan osuu ja mieli on hyvä.

Silloin sulle ei jää ku lipun luku, kun muut asiat on kunnossa ja luotto tekemisiisi on hyvä.
 
Ruutia niin paljon kuin sopii kannuun.Nosler toimi hyvin ,mutta Hornady A-max vierasti 900 + kyytejä. Piti pudottaa vauhtia 50 ms ,jotta alkoi käydä.
 
Juha kyseli yhteyksiä.
Siinäpä miettimistä.
Miten tuhannesosien jahtaamiseen kuuluvaan kasa-ammuntaan liittyy Juhan kuvastossa oleva maailman paras ruudittaja ja aiemmin mainittu sivusto? Siinä se yhteys on etteivät kumpikaan liity kasa-ammuntaan millään tavalla. Mutta toki Juhan kuvalla ja aiemmalla linkillä se yhteys toisiinsa on, että kummassakin lienee ihan sama mihin reikään sitä tuikkaa ja kuinka paljon.

Hienoa tässä tietenkin on, että nyt arvoisat lukijat ovat voineet käydä tutustumassa toisenlaiseen kulttuuriin.

Tätä ei kannattane jatkaa sen enempää, etteivät asialliset lukijat luule meitä (lue: minua) ihan pöhköksi.
 
jees, oli tarkoitus saada hieman puhetta aikaiseksi ja tuolla Lohtajan arktisessa suunniteltiin, että punnitaan tuonne sarveen just oikea määrä ruutia ja sieltä sitten ns. "kaadellaan" PPC:n hylsyyn, kun on ulkomaankin yleisöä paikalla ihmettelemässä asiaa. :wink:

Katsotaan toeteutetaanko.
 
Ne ei aina ne fysiikan lait tuota niitä pienempiä kasoja. 90-luvun puolivälissä ostin kaksi Shilenin piippua jotka Janne Stenroos jenkasi Jalosen 92A lukkoon. Molemmnat piiput ampuivat erittäin hyvin.... siitä parhaasta päästä. Olimme kerran poismenneen kasakaverini Olle Stengård'in kanssa radalla harjoittelemassa ja totesimme että lähtönopeus metrin verran piipun pään ulkona, heitteli 10-15 m/sek. Mutta ase ampui erittäin pieniä kasoja. Iltapäivän alkaessa tulla illaksi, huusi kaverini että hän on ampunut päivän pienimmän. Höpö höpö vastasin minä, ja kerroin että olin itse ampunut kuusi päivän pienintä. Kuusi 3-laukauksen kasaa peräjälkeen joista pienin oli 0,7 mm ja suurin 1,3 mm. Keskiarvo vähän yli millin ja osumat samassa paikassa joka taulussa... ja lähtönopeus heitteli jotta hirvitti...
 
Juhalle patentoimaton tuoteidea:piilota tarkka annostelija sarven sisään ja eikun myyntiin.Varma hitti.

Yksi myyntiargumentti on kierrätettävyys.Sarven voi jauhaa hienoksi ja ottaa jauhoa lusikallisen Viagran kanssa.

Ehkä tuolla reseptillä meissä olisi sitten muutakin jäykkää kuin käytös ja niskat-:).
 
mysteryman sanoi:
Aiheeseen, miten paljon ruuditustekniikalla voi vaikuttaa siihen kuinka paljon öyhettä saa mahtumaan hylsyyn? Minkälainen ruuditustekniikka edistää parhaiten ruudin tiivistä pakkautumista? Minkälainen vaikutus tiheään pakatulla ruudilla tai harvaan pakatulla on tarkkuuteen?
Napsauta laajentaaksesi...
Nykyaikaisella kalvaimella (ylimeno 0,04- 0,06") tehtyyn 6PPC pesään ja siinä vähintään 2 kertaa ammuttuun hylsyyn saa ruuditustekniikasta riippuen mahtumaan 29,8 gr - 30,8 gr, siten että .790" luotikuppiin tehty kisaluoti mahtuu vielä paikoilleen ilman "rutistuksia". EN SUOSITTELE SUORAAN AMPUMAAN OMASSA ASEESSA ILMAN TESTEJÄ REILUSTI ALEMPAA!!!
Ruutimäärään vaikuttaa ylimenon lisäksi ns. pudotusputken pituus, mahdolliset kierreohjurit putken sisällä ja tärisyttäminen.
mysteryman sanoi:
Entä puristuslataukset... Onko tarkkuuden kannalta suotavaa että luoditusvaiheessa hylsystä kuuluu rusahdus merkkinä siitä että nyt meni hiukan puristuksen puolelle? Aiheuttaako puristuslataus latauspituuden vaihteluita?
Napsauta laajentaaksesi...
Itsellä nuo "rutistukset" ovat poikkeuksetta pois kasasta, yleensä ylhäällä. Nämä kokemukset siis 6PPC, 6Dasher ja 6,5-284:llä. Epäselvää on johtuuko paineen noususta vai latauspituuden muutoksesta tai mahdollisesti molemmista. Selvää on kuitenkin, että latauspituus kasvaa yön aikana normaalien kaulaholkkien käytön yhteydessä (0,001- 0,002" pienempi kaulaholkki kuin ladatun patruunan kaulan halkaisija). Pituuden kasvu riippuu siitä kuinka paljon olet "rutistanut" ruutia kasaan.
mysteryman sanoi:
Sitten vielä tämä ikuisuuskysymys... Kumpi parempi annostelija vai punnitus?
Napsauta laajentaaksesi...
6PPC ja 100- 200 metriä, pelkkä annostelija varauksella. Pitemmät matkat ja eri kaliiperit, annostelija + vaaka. Itse käytän annostelijaa ja punnitusta kaikkiin kaliipereihin ja matkoihin.
Karin mainitsema 15 m/s lähtönopeusero 6PPC/ Bartsin 65 gr BT:llä ja 300 m matkalla omassa aseessani tarkoittaa reilun sentin koroa (2 luodin mittaa). Se on sitten eri asia näkyykö se hyvin tuningissa olevassa asessa ja osaavan ampujan käsissä taululla. Yleensä tuon vertaisen koron saa pois latauspituuden muutoksella...

Jokainen voi kokeilla ja ampua, punnaa eli ei... molemmilla tyyleillä on menestystä tullut kasa-ampujilla. :roll:
 
Hyvä laulumaa. Saatiinhan tähän ketjuun yksi aiheeseen liittyvä asiasisältöinen posti. Miten käytännössä tuo ruudin tiiviiseen pakkaaminen kannattaa toteuttaa? Ostamalla erilaisia pudotusputkia vai? Entäs tuo täristys?

Kommentoidaan nyt tuohon suuri lähtönopeusvaihtelu + hyvä kasa - juttuun vaikkei se aiheen liitykään. Eli piippuvärähtelyiden tuunamisella oikeaan vaiheeseen on mahdollista kompensoida lähtönopeusvaihtelu jopa täysin tiettyjen rajojen sisällä. Siten lähtönopeusvaihtelu ei välttämättä näy kasassa ollenkaan. Tämä kompensointi on kuitenkin täysipainoisena mahdollista vain YHDELLE ETÄISYYDELLE KERRALLAAN.
 
mysteryman sanoi:
Hyvä laulumaa. Saatiinhan tähän ketjuun yksi aiheeseen liittyvä asiasisältöinen posti. Miten käytännössä tuo ruudin tiiviiseen pakkaaminen kannattaa toteuttaa? Ostamalla erilaisia pudotusputkia vai? Entäs tuo täristys?
Napsauta laajentaaksesi...
Käytännössä on kaupan tarvike- ja alkuperäisputkia eri mittoihin. Kierteytyksiä on koneistettu joihinkin malleihin putkien sisäpintoihin ja jotkut ovat viritelleet kierrejousia tai alumiinilevyjä kierrettynä pudotusputkien sisään. Noissa jousissa on tietysti se vaara, että purut jää matkalle kokonaan tai osin. Kokeilemalla ja ruudin sirotteluaikaa muuttamalla pääset juuri sinulle sopivaan ruuditustapaan.
Lohtajalla viime Palmisanon aikaan Tex Willer lasketteli vieressä kierteytetyllä 4" tuuman putkella samanlaisia annoksia kuin itse 10" putkella. Tapoja on monia ja jospa Teksi itse kommentoi tähän ketjuun kun palaa Alamosta... :wink:
Tärisytystä en ole itse kokeillut, mutta Metkuvjalla lienee paremmin tietoa tuosta kaalimatotärisytyksestä. Taitaa kuitenkin olla ollut käytössä sähköhammasharja? Jotkut parisuhdeterapeutit kannustavat tärisyttimien käyttöä makuuh... no jääköön sanomatta... 8)

mysteryman sanoi:
Kommentoidaan nyt tuohon suuri lähtönopeusvaihtelu + hyvä kasa - juttuun vaikkei se aiheen liitykään. Eli piippuvärähtelyiden tuunamisella oikeaan vaiheeseen on mahdollista kompensoida lähtönopeusvaihtelu jopa täysin tiettyjen rajojen sisällä. Siten lähtönopeusvaihtelu ei välttämättä näy kasassa ollenkaan. Tämä kompensointi on kuitenkin täysipainoisena mahdollista vain YHDELLE ETÄISYYDELLE KERRALLAAN.
Napsauta laajentaaksesi...
Ennen Arktiseen lähtöä ammuin nopeusmittarin läpi kuulia ja ensimmäinen laukaus oli noin 10 m/s hitaampi ja loput kolmisenkymmentä kuulaa 2-4 m/s nopeushajonnan sisällä, tämä siis 6PPC:llä. Matkan pidentyessä tulee kiinnittää huomiota myös mm. juuri tuohon lähtönopeushajontaan. Samoin luoteja valittaessa olen joskus aikoinaan testannut niiden loppunopeuksia taululla.
Lisäksi tuunereista löytyy juttua tuolla haku- toiminolla, siitä on puhuttu useammassa topikissa.
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös