Tuuliviirit

[Jari Raudaskoski]

Papparainen tuolla toisaalla yllytti mainitsemaan jotakin kasa-ammunnan tuuliviireistä. Aihetta on kyllä käsitelty tälläkin foorumilla vuosien saatossa, mutta ehkä jotakin uutta ajatusta saattaa tulla esille.
Standardi tässä ppc-luokassa on varmaankin Smiley Hensley-tyyppinen viiri. Alkuperäinen suunnittelija/ ko. herra taisi siirtyä jo manan majoille. Edelleenkin täysin toimiva ratkaisu ihan alkuperäisenä, mutta erilaisia kopioita ovat markkinat pullollaan. Osa hakee keveyttä, toiset herkkyyttä jne...

Minulla käytössä olevat viirit ovat Ilkka Korremäen valmistamat; varret on tehnyt Erkki Rantanen täältä Kangasalta. Nämä toimivat hyvin; herkkyyttä pystyy säätämään, mutta nyt olen jumiutunut tuollaiseen medium herkkyyteen. Rakenteena siis hieman kolmiota muistuttava lapa, propelli (jenkkien myyrän karkoittimia) ja häntä milloin mistäkin purjekankaasta. MM2005 jälkeen en ole muuta käyttänyt; paitsi pakotettuna. Idea on mielestäni hyvä näissä viireissä ja monenlaista infoa on tyrkyllä. Värit ovat tarpeeksi huomiota herättävät eli muutos tarttuu sukkelasti silmäkulmaan.
Infoa tulee siis lavan kulmasta, propellien pyörimisnopeudesta, hännän kulmasta jne...

Ovatko nämä parhaat viirit ? Eivät todellakaan. Parhaat ovat ne, joista oma silmä sukkelasti poimii muutokset jne... Malleja on monia ja kannattaa testailla muitakin kuin tässä mainittuja. Videoita on netti tulvillaan, eikun tsekkaamaan, mutta mieluummin kisoihin tekemään vertailuja.

Pöytäporukkamme ampui useita vuosia Halblom-viireillä ja ne toimivat hyvin; kohtuullisen herkät, mutta ok. Pari vuotta on nyt menty näillä minun ja ainakin aika mukavalla otannalla ollaan palkinnoilla oltu kaikki

Kommenttia/ korjauksia ?

 

[Mika.essel]

Papparainen tuolla toisaalla yllytti mainitsemaan jotakin kasa-ammunnan tuuliviireistä. Aihetta on kyllä käsitelty tälläkin foorumilla vuosien saatossa, mutta ehkä jotakin uutta ajatusta saattaa tulla esille.
Standardi tässä ppc-luokassa on varmaankin Smiley Hensley-tyyppinen viiri. Alkuperäinen suunnittelija/ ko. herra taisi siirtyä jo manan majoille. Edelleenkin täysin toimiva ratkaisu ihan alkuperäisenä, mutta erilaisia kopioita ovat markkinat pullollaan. Osa hakee keveyttä, toiset herkkyyttä jne...

Minulla käytössä olevat viirit ovat Ilkka Korremäen valmistamat; varret on tehnyt Erkki Rantanen täältä Kangasalta. Nämä toimivat hyvin; herkkyyttä pystyy säätämään, mutta nyt olen jumiutunut tuollaiseen medium herkkyyteen. Rakenteena siis hieman kolmiota muistuttava lapa, propelli (jenkkien myyrän karkoittimia) ja häntä milloin mistäkin purjekankaasta. MM2005 jälkeen en ole muuta käyttänyt; paitsi pakotettuna. Idea on mielestäni hyvä näissä viireissä ja monenlaista infoa on tyrkyllä. Värit ovat tarpeeksi huomiota herättävät eli muutos tarttuu sukkelasti silmäkulmaan.
Infoa tulee siis lavan kulmasta, propellien pyörimisnopeudesta, hännän kulmasta jne...

Ovatko nämä parhaat viirit ? Eivät todellakaan. Parhaat ovat ne, joista oma silmä sukkelasti poimii muutokset jne... Malleja on monia ja kannattaa testailla muitakin kuin tässä mainittuja. Videoita on netti tulvillaan, eikun tsekkaamaan, mutta mieluummin kisoihin tekemään vertailuja.

Pöytäporukkamme ampui useita vuosia Halblom-viireillä ja ne toimivat hyvin; kohtuullisen herkät, mutta ok. Pari vuotta on nyt menty näillä minun ja ainakin aika mukavalla otannalla ollaan palkinnoilla oltu kaikki

Kommenttia/ korjauksia ?

Halblom on varmaan lopettanut kun ei nettisivuja enää löydy.
Tosi huonosti löytyy valmiita ainakin jenkeistä.
Taitaa Graham windflags olla ainoa.

 

[JSP59]

Minkäslaisilla viireillä aloitteleva piekkarikasa-ampuja pääsisi hyvin alkuun opettelemaan tuulenlukua?

Saako tilattua Suomesta vai voisiko tehdä itse.

T. Jari

 

[Kumpumäen seppä]

Tuulenluku on melko haastava aihe. Ei kannata ahnehtia liikaa alkuun. Alussa on aika mahdoton saada mitään tolkkua, jos 50 m matkalle lätkii 4 viiriä, jossa ropellit, tuuliviiri ja perässä vielä häntä. Sitten siihen päälle vielä pari puntaria heilumaan, niin pää on varmasti pyörällä. Jo pelkät maalaustelan jatkovarret joiden päähän sitten 3 mm rautalangasta vääntää helposti pyörivän koukun ja siihen kiinni kevyt hyvin erottuvan värinen nauha, on hyvä alku. Noita pari kappaletta, niin alkaa tuulen mysteerit selviämään. Vähitellen sitten lisää. Kyllähän noita voi tehdä itse suht helposti monenlaisia ilmaisimia. Vain mielikuvitus rajana.

 

[JSP59]

Kiitos vastauksesta. Tuota "häntänauhaa" tulikin piekkarin mukana pari rullaa eri värejä. Virittelen noita aluksi.

T. Jari

 

[Kaitsu]

Aloittelijan opas: Tee-se-itse Benchrest-tuuliviirit (5 kpl)​

Tuuliviirien ei tarvitse olla kalliita tai monimutkaisia toimiakseen. Tällä ohjeella valmistat viisi (5) toimivaa ja herkkää tuuliviiriä hyödyntäen helposti saatavilla olevia materiaaleja. Nämä "pikaviirit" on testattu toimiviksi harjoituksissa.

Tarvittavat materiaalit (5 viiriä varten):​

• RST-tanko (6 mm):
  • 5 kpl 250 mm pätkiä (vaaka-akseliksi)
  • 5 kpl 100 mm pätkiä (pystyakseliksi/painoksi)
• Runko: 5 kpl POM-muovia, nylonia tai vastaavaa kestävää muovitankoa (halkaisija n. 20–30 mm, pituus n. 80 mm).
• Viirin lehti: Kennomuovia (esim. mainoskylttimateriaali), joka on kevyttä ja jäykkää.
• Jalusta: Maalarijatkovarsia (teleskooppimalli) tai edullisia työmaavalaisimen kolmijalkoja.
• Kiinnitys: Kuumaliimaa (nopeaan testaukseen) tai epoksiliimaa (pysyvään ja lujaan liitokseen).
• Lisävarusteet: Tasapainotukseen esim. golfpalloja tai muuta vastaavaa massaa.

Työkalut:​

• Porakone ja poranterät (sopivat valitsemallesi RST-tangolle).
• Saha muovin ja metallin katkaisuun.
• Kuumaliimapistooli tai epoksia.

Valmistusohjeet:​

1. Rungon valmistus (POM-muovi):
   • Katkaise muovitangosta viisi 80 mm pituista pätkää.
   • Poraa pystysuuntainen reikä rungon läpi pystyakselia varten. Reiän tulee olla riittävän väljä, jotta viiri kääntyy herkästi tangon päässä.
   • Poraa vaakasuuntainen reikä rungon etuosaan vaaka-akselia (250 mm RST-tanko) varten.
2. Viirin lehden kiinnitys:
   • Leikkaa kennomuovista kolmion mallisia lehtiä (katso kuvat mallia varten).
   • Tee rungon takaosaan ura tai kiinnitä lehti suoraan rungon kylkeen tukevasti liimalla. Varmista, että viiri on suorassa linjassa runkoon nähden.
3. Kokoaminen ja tasapainotus:
   • Työnnä 250 mm RST-tanko rungon etureikään.
   • Kiinnitä tangon päähän tasapainopainoksi esimerkiksi golfpallo tai muu sopiva paino.
   • Tärkeää: Viirin on oltava tasapainossa pystyakselinsa suhteen, jotta se kääntyy pienimmästäkin vireestä.
4. Jalustan asennus:
   • Käytä teleskooppisia maalarinvarsia tai keltaisia kolmijalkoja.
   • Kiinnitä 100 mm RST-tanko jalustan kärkeen (esim. poraamalla reikä jatkovarren päähän ja liimaamalla tanko siihen).
   • Aseta valmis viirirunko pystytangon päähän.

Vinkkejä aloittelijalle:​

• Yksinkertaisuus on valttia: Alussa ei välttämättä tarvita propelleja. Pelkkä suunnan näyttävä viiri ja mahdolliset nauhat esim. (kevyttä muovinauhaa viirin perässä) riittävät pitkälle.
• Informaatioähky: Liian monimutkaiset viirit voivat antaa alussa liikaa tietoa, mikä vaikeuttaa suoritusta. Aloita näillä perusmalleilla ja opettele lukemaan niiden liikkeitä.
• Testaa ja säädä: Paras tulos syntyy kokeilemalla kokoa tai lisäämällä propelleja myöhemmin, kun tuntuma tuulen

Askartelun iloa ja hyviä osumia radalle

 

[JSP59]

Kiitos hyvistä ja selkeistä ohjeista.

T Jari

 

[Kaitsu]

Mukava kuulla, että ohjeista on hyötyä! Se on juuri se idea, että jokainen saa poimittua niistä parhaat ideat omaan tekemiseensä.


Tuuli kääntelee näitä omavalmisteisia siinä missä kalliitakin laitteita, ja tässä on se paras puoli, ettei tarvitse ulkomailta asti tilailla varaosia – jos jotain särkyy tai kaipaa hienosäätöä, niin varaosat löytyvät omasta tallista tai lähimmästä rautakaupasta. Nämä pikaviirit on vaan niin älyttömän simppelit tehdä ja huoltaa.


Siitä 2-lapaisesta propellimallista taisi löytyä Juhalta hyvä versio. Jos Juha lueskelet tätä palstaa, niin nakkaatko foorumille vähän fotoa siitä mallista? Itselläni ne on jo maailmalla, eikä jäänyt edes mallikappaletta omaan hyllyyn.

 

[MikaS]

Kiitoksia, mielenkiintoista tällaiselle "kotiampujalle". Ei tullut radalla koskaan tutustuttua noihin viireihin lähemmin ja kerran olen vitosen Jarin viirien mukaan ampunut. Pari viikkoa sitten löysin pienoislaakereita latauspuristimen virittelyyn etsiessäni, Sintosen palvelut nimisen putiikin. Nyt kun katselin noita viirikuvia, tuli heti mieleen laakerointi. Voi ehkä kyllä pyöriä liiankin herkästi, kun ne Jarinkin viirit oli mielestäni ammunnan aikana kaikkiin eri suuntiin.

 

[Kaitsu]

Se on juuri näin, kokeilemalla ne omat suosikit löytyvät. Laakerointi on yksi vaihtoehto, mutta moni kokenut ampuja suosii sopivaa "vaimennettua" liikettä. Jos viiri pyörii liian herkästi, se saattaa alkaa "humpata" edestakaisin pienestäkin pyörteestä, jolloin ampuja menee helposti sekaisin. Joskus pieni mekaaninen kitka on vain eduksi, ettei viiri reagoi jokaiseen olemattomaan vireeseen.


Häntänauhoissa materiaali on ratkaiseva: purjekangas ja valmiit nauhat näyttävät sen ensimmäisen väreen tyynenäkin päivänä, mutta niissä on huomioitava yksi juttu. Kannattaa valita sellainen materiaali, joka ei nopeissa tuulissa kietoudu viirin tai varren ympärille. Osa nauhoista on kuin tarranauhaa – kerran kun se nappaa kiinni, se ei irtoa ilman käyntiä radalla. Mutta vaikka siellä olisi villalankaa tai majavan hännät, niin se on ihan ok, kunhan niitä osaa itse tulkita. Sehän tästä lajista tekeekin niin mielenkiintoisen.


Radalla olosuhteet voivat vaihdella: etukentällä voi tuulla oikealle ja taulun luona pyöriä. Harjoituksissa ja suojaisemmilla kotoradoilla jo 2–3 viiriä riittää antamaan tarvittavan tiedon, mutta kisoissa se 5 kappaletta on paikallaan, jotta näkee tarkasti missä kohtaa suunta vaihtuu.


Laittakaa ihmeessä valmiista viireistä ja testeistä foorumille kuvia ja mietteitä, niin tiedonkulku lisääntyy mukavasti tee-se-itse-miehille. Onhan aina YouTube, josta löytyy maailman miesten kisat ja vinkit, mutta aina me suomalaiset haetaan se oma silaus – se, mitä muut eivät ole hoksanneet!

Kaitsu

 

[Mika.essel]

Houraatiin radan kopissa on muistaakseni pino niitä kaaveita joista tulee sellainen 2 lapainen propelli(Söderholmin malli)

 

[Kaitsu]

Juhan herkemmät mallit ja jatkojalostus​

Tässäpä vähän kuvia ja mietteitä Juhan toteutuksista. Nämä on tehty neljällä laakerilla, joten herkkää on! Juhan viirit ovat tunnetusti huippuluokkaa, ja niistä kelpaa ottaa mallia.


Lavan malliksi voisi "tee se itse" -miehille löytyä hyviä aihioita ihan perusmalleistakin. Rakenteen ei tarvitse olla rakettitiedettä: pelkkä holkin pätkä ja siihen lukkorenkaalla tai sokalla toppari prikan kera, niin paketti pysyy kasassa ja toimii. Siitä on sitten helppo lähteä jatkojalostamaan laakereilla tai ilman – kukin oman makunsa mukaan.


Samaa mallia on tehty myös pelkällä holkilla, mutta kuten sanottu, jokainen valitsee oman tiensä. Herkkyys ratkaisee, kunhan homma pysyy hanskassa eikä viiristä tule aivan ikiliikkujaa.

Nyt saapuivat 3 jalat, edulliset,tukevat teleskooppi säädöllä.(lampun kiinnikkeen tilalle vain tappi)
Saatavana milliselle kierteelle myös valmiina jos jonkun moista tappia.
Vielä pikku tasapainoitukset jonka jälkeen valmiit radalle tositoimiin.

 

[Juha Söderholm]

No terveiset kaikille tästä aiheesta kiinnostenuille. Täytyy hieman kirjoittaa lisäinformaatiota tähän kokonaisuuteen. Tosiaan tein noita teippauksen värejä kokeiluja tosi paljon kun luin aikanaan artikkelin ihmisen silmän värien havaintokyvystä. No pitihän se otsa lyödä karjalan mäntyyn kun luulin että eihän toi voi pitää paikkansa. Tietysti eri ihmisten havaintokyky on hyvinkin erillainen.
Mutta tuon artikkelin sanoma oli että vihreä ja punaisen välimaasto olisi ihmissilmään helpoimmen havaittavissa. Kontrasti on minun mielestä tässä hommassa kuitenkin avain asemassa ja sen vuoksi noissa mun omissa viireissä on noita valkonen/ väri raitoja. Sitten tulee mielestäni se kokonaisuus joka tekee tuosta tuuliviirin toiminnasta sen kokonaisuuden , eli se viirin häntä, ja se ei ole olenkaan vähäinen osa sen toimintaa. Mutta joskus saatan siitäkin kirjoittaa omia testi kokemuksia , tietysti ampujat ovat testanneet omia mallejaan.

Juhan herkemmät mallit ja jatkojalostus​

Tässäpä vähän kuvia ja mietteitä Juhan toteutuksista. Nämä on tehty neljällä laakerilla, joten herkkää on! Juhan viirit ovat tunnetusti huippuluokkaa, ja niistä kelpaa ottaa mallia.


Lavan malliksi voisi "tee se itse" -miehille löytyä hyviä aihioita ihan perusmalleistakin. Rakenteen ei tarvitse olla rakettitiedettä: pelkkä holkin pätkä ja siihen lukkorenkaalla tai sokalla toppari prikan kera, niin paketti pysyy kasassa ja toimii. Siitä on sitten helppo lähteä jatkojalostamaan laakereilla tai ilman – kukin oman makunsa mukaan.


Samaa mallia on tehty myös pelkällä holkilla, mutta kuten sanottu, jokainen valitsee oman tiensä. Herkkyys ratkaisee, kunhan homma pysyy hanskassa eikä viiristä tule aivan ikiliikkujaa.

 

[jpniemi]

Kiitos Jari, Kaitsu ja Juha aiheen tiedon jakamisesta, lisää vaan muiltakin. En tiedä mainitsinko jo kaikki tähän asti tietopakin avanneet. Itse olen nähnyt propelleja vain kentällä pyörimässä, nyt kuvat ja selostus helpottavat kummasti miten aloittaa omien viirien väkertäminen.

 

[Juha Söderholm]

No muutama asia joita tuli tässä mieleen ja nämä on vain omaa ajattelua/ kokeilua, ei siis mitään faktaa, mutta joita itselleni käytän / kokeilen ja tässä nämä ajatukset liittyvät kasa-ammunnan sääntöihin tuuliviirien asettelusta.
Tuossa aikaisemmin mainitsin noista väreistä, mutta unohtui noi kokeilut kiiltävien- ja mattapintaisten värien havainnoimiseen. Itselläni toimii paremmin mattapintaiset värit, aina vain ei ole ollut saatavilla kuin kiiltäväpintaisia teippejä, auringonpaisteessa tuo kiiltävä jotenkin heijastuu huonommin havaittavaksi kuin mattapintainen.
Tuo viirin mitoitus kannattaa miettiä, että olisiko viirin yläpinnan parempi olla yhtä korkealla ( propelin ylin kohta ja viirin lavan ylin kohta ) samassa tasossa kun mietitään niiden asettelua kentälle?
Sitten tuon viirin lavan malli ja kiinnitys sehän voi olla vaikka lähes kokonaan tuon vaaka-akselin yläpuolella tai että lapaa on yhtäpaljon ylä ja alapuolella vaaka-akselin tai jotain siintä väliltä. pitää miettiä että millainen ( kenttänäkymä) eri asetelmilla syntyy.

Sitten tuon hännän kiinnityskohta kannattaa kokeilla niillä omilla hännillä miten viiri reagoi tuulen vaihteluun , monesti on niin että hännän voi kiinnittää viirin lavan ylä tai ala kohtaan , mutta olisiko parempi laittaa se siihen vaaka-akselin kohdalle jolloin ei tulisi viiriin "vääntöä" mutta tulisi "kääntöä".
Tuosta viirin häntä asiasta kirjoitan vielä lisää kun kerkiän.

 

[Kumpumäen seppä]

Kun tuo Juha alkoi avautua noista omista aatoksista ja havainnoista, niin lyön nyt oman lusikkani soppaan. Mitään viirejä kun ei ollut, mutta tarve oli ilmeinen, joten vaihtoehdot oli alkaa etsiä valmiita jostain tai kehittää omat. No päädyin jälkimmäiseen. Kun puhutaan tuulen nopeudesta, niin lähes kaikissa säähavaintoasemissa, on ne sitten purjeveneen maston nokassa, lentokentällä tai ilmatieteenlaitoksen havaintoasemalla, niin nopeus mitataan kolme kuppisella vaakatasossa pyörivällä kupilla. Syitä lienee lähinnä kaksi. Ensinnä tuo mittaa tuulen nopeutta jatkuvasti, vaikka tuulen suunta vaihtuisi nopeastikin. Toiseksi veikkaisin, että tämä on se malli, joka käyttäytyy kaikkein lineaarisimmin tuulen nopeuden suhteen. Tuo lähtee pyörimään todella pienessä tuulessa, mutta ei pyöri hullun lujaa kovallakaan tuulella. Kasa-ammunnassa vielä kolmantena hyötynä on se, että tuo on matala. Eli vaikka nuo laittaisi aivan samaan sivulinjaan kaikki, niin tuon kupin halkaisija on 60 mm, jolloin ne voi asettaa keskenään hyvin pienellä korkeussuuntaisella porrastuksella, ja silti kupit näkyy kokonaan korkeussuunnassaan. Ja se, mitä itse pidän selkeänä, mutta tietysti joku muu hahmottaa asian erilailla, on se että tuo pysyy jatkuvasti paikallaan, eikä poukkoile tuulen suunnan mukaan eripaikkoihin. Ja tällä ratkaisulla sai ropellin ja viirin lavan helposti suurin piirtein samaan korkeuteen. Osat on tietysti 3D-tulostettuja, mikä itsessään luo mahdollisuuksia, mutta myös rajoittaa tiettyjä asioita muotoilussa.

Tuo väri asia on todella mielenkiintoinen. Vihreä väri tuntuisi äkkiseltään hulluimmalta vaihtoehdolta, kun sitähän on suomalaisella ampumaradalla joka paikka täynnä. Kuitenkin se on samalla se väri, minkä silmä havaitsee parhaiten, joten sen eri sävyt kyllä silti erottaa hyvin, vaikka taustalla on paljonkin vihreää. Vihreän ja oranssin kontrasti on myös useimmilla hyvin helppo erottaa. Esim. sinisen kanssa onkin sitten enemmän yksilöllistä vaihtelua.

Itse olen kyllä erittäinkin tyytyväinen tuohon malliin. Mutta se on tietysti selvä, että jos on tiettyyn versioon tottunut, niin toinen versio on hankalampi. Ja vanha totuushan oli se, että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.