Piekkarin paukun rihlakosketuksesta vielä

[Long Range]

Törmäsin edesmenneen huippu piekkari sepän Bill Calfeen ottamaan kuvaan hänen suosimastaan rihlakosketuksesta hänen pesityksissä.
Rihlakosketus on pitkä ja hän kutsuikin sitä "Full engraving".
Pienemmilläkin kosketuksilla on käyntiä saatu ja tärkeintä tietty on,että pesä on suorassa piippuun nähden.

Calfeen jalan jäljillä jokunen Suomi seppäkin on muutellut kosketuksen pituutta ja koeampunut välillä ja muuttanut ja kun on naksahtanut käymään niin jätetty siihen.

Olen raapinut päätäni miksi tuo kova "full engraving" olisi hyvä?

No ainakin kun lepokitka on suurempi kuin liikekitka niin alun tiivistyminen lie tasaisempi.Painekäyrä ehken nousee tasaisemmin.
Ja on pidetty tärkeänä että alun tiivistyminen on tärkeää ja siksi lie myös todettu parhaaksi hyvin viistot ylimenon kulmat 1,5-2,0 astetta.

Piipun sisämittojen perusteella ovat myös valinneet kalvaimen jolla pesän ajavat.
Yleisimmät ovat 0,2250" (5,715 mm) ja 0,2255 " (5,728 mm)

Yritän liittää kuvan Calfeen "Full engraving" otoksesta.

Itseasiassa näkyvä rihlan jälki on lyhyempi kuin todellinen luodin kosketus ylimenoon.Tuossa patruuna menee lähes hylsyä myöten ylimenoon.

Timppa

 

[jpniemi]

Tämä vaan mutua, mutta voisiko ajatus voimakkaassa rihlakosketuksessa olla tasaisemmat lähtönopeudet korkeamman lähtöpaineen takia. Pienet ruutimäärän vaihtelut ei vaikuta niin paljon koska painetta saadaan aikaan rihlakosketuksella. Mene ja tiedä?

 

[Long Range]

Tuo olisi helppo testata ampumalla samaa valmistuserää 2.lla erilaisen pesän omaavalla piekkarilla.
Ja vertaamalla nopeus/nopeuden hajonta.

On myös mahdollista,että tuo kova kosketus samalla lähettäisi tasaisempaa piippuvärähtelyä.
Mutta hajatelmia vain.

Timppa